Saara Kiventöyry: Teköäly sote-palveluissa ja päätöksenteossa

Digitalisaatiolla ja tekoälyllä pyritään tehostamaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja saamaan taloudellisia säästöjä miljoonaluokan alijäämään. Itsellenikin digitalisaationmantra on kuvautunut epämääräisenä käsitteenä ja jäänyt epäselväksi miten säästöjä sieltä on saatavilla.

Valjastin tekoälyn selventämään asiaa myös itselleni. Löytyi paljon jo käytössä olevia sovelluksia ja pilottihankkeita useilta eri hyvinvointialueelta. Tekoälyä sovelletaan kirjaamisessa (Länsi-Uusimaa, Etelä-Savo) niin, että tekoäly luo kuulemastaan sairauskertomusmerkinnän ja säästää siten jopa tunteja kirjaamiseen käytettyä aikaa.

Digitaaliset hoitopolut toimivat jo nyt inter- ja proaktiivisesti: sovellus toimii sille syötettyjen tietojen perusteella ja antaa niistä suoraan herätteitä potilaalle, esimerkiksi sokeritaudin hoidossa. Ydinajatus on, että tekoäly kytkee riskin tunnistamisen suoraan automaattiseen digitaaliseen hoitoprosessiin. Tunnistus ei jää pöytälaatikkoon, vaan se laukaisee välittömän, potilasta aktivoivan ketjun, joka vaatii sote-ammattilaisilta vain murto-osan entisestä työmäärästä. Hoitajan aikaa jää niille potilaille, jotka tarvitsevat henkilökohtaista hoitoa.

Seulonnassa digitalisaatio ja tekoäly olisivat erityisen tehokkaita, koska ne pystyvät käsittelemään isoja määriä tietoa tehokkaasti ja tuottamaan juuri sitä tietoa mitä halutaan tai tarvitaan päätöksentekoon. Mielenterveyspalveluissa (Keski-Suomi) voidaan tunnistaa potilaat digitaalisen kyselyn ja tekoälyn tekemän hoidontarpeen arvioinnin avulla ja ohjata oikean tasoisen avun piiriin.  

Lainsäädäntö ja sen puute on suurin este laajamittaiselle tiedon hyödyntämiselle. Kanta-palvelussa on tieto, jota ei voida hyödyntää potilaan hoidossa ja tehokkaassa päätöksen teossa, koska näitä tietoja ei voida yhdistää eikä käyttää.

Kesäkuun alussa voimaan tullut lakimuutos antaa hyvinvointialueille mahdollisuuden käyttää teknologiaa ja analysoida omissa rekistereissään olevia potilastietoja niin, että asukkaiden varhaiset terveysongelmat havaitaan nykyistä paremmin. Samoin voidaan tunnistaa potilaat, joiden hoito ei vastaa suosituksia.

Sote-tekoälyn kehitystä jarruttavat ensisijaisesti asiakastietolaki ja toisiolaki, jotka estävät datan käytön ja pilvityökalut, sekä hallintolaki, joka kieltää selittämättömät tekoälypäätökset (yksilön sote-päätöksen teossa edellytetään usein harkintaa, ja sitä ei lain mukaan voi antaa tekoälylle.) Lisäksi EU:n tietosuoja-asetus (GDPR)  rajoittaa datan hyödyntämistä, kun taas potilasvahinkolaki luo epävarmuutta vastuukysymyksistä.

Tekoäly kehittyy ja laajenee nopeammin kuin ymmärrämme. Lainsäädäntöä tämän kehityksen myötä tulee muuttaa ja sen tulee edes auttaa tekoälyn käyttöä sote-palveluissa tehokkaasti. Tämä vapauttaa sote-ammattilaiset tekemään sitä työtä mihin heidät on koulutettu ja miksi he ovat hakeutuneet alalle: ihmisten auttaminen.

Saara Kiventöyry
Kymenlaakson hyvinvointialueen valtuutettu
Työterveyshuollon erikoislääkäri