Jari Larikka: Quo vadis soteuudistus?

Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiestyöryhmän ehdotus uudesta terveyspalveluiden työnjaosta Suomessa aloitti aivan oikeutetusti keskustelun soteuudistuksen nykytilasta. Kymenlaakson hyvinvointialueella asia kiteytyi pitkälti päivystyksen jatkumiseen Kouvolassa öiseen aikaan.

Itselleni on ollut vaikea ymmärtää, että miten on mahdollista aloittaa Suomen lähihistorian suurin ja kallein terveydenhuollon uudistus ilman pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Onko niin, että jokainen hallitus vuorollaan laittaa pystyyn sekalaisen työryhmän, jonka esityksiä urheasti yhdessä vastustetaan?

Keskustelu on asiaan kuuluvasti ollut varsin repivää. Asioita tuotiin keskusteluun muka ”puolivirallisesti” työryhmän kautta. Mutta onhan se kummallista, että kukaan ei tiedä mitä tehdä.

Kymenlaakson hyvinvointialueella pitkän linjan suunnitelmaa kaivataan kovasti. Meillä on parhaillaan sairaalarakentamista todella paljon ja olisi hyvä tietään, onko sille käyttöä viiden vuoden päästä. Vai ovatko investoinnit turhia? Pitääkö investoinnit mitoittaa uudestaan?

Mielestäni on sanomattakin selvää, että suunnitelmia pienten hyvinvointialueiden lakkauttamiseksi on tehty. Sen sijaan, että Kymenlaakson hyvinvointialueella yritetään täydellä vimmalla säästää vuositasolla 70 miljoonaa, olisi ensin mietittävä onko koko hyvinvointialueella tulevaisuutta. 160 000 asukkaan hyvinvointialue on rehellisesti sanottuna kovin pieni toimiakseen tehokkaasti.

Jaetaanko Kymenlaakson hyvinvointialue vai siirretäänkö meidät kokonaisena jonkun toisen kylkeen, jonka jälkeen alueen tehtäväjakoa katsotaan uudestaan?

Soteuudistuksen tavoitteena oli luoda tasa-arvoisempi palvelujen saatavuus ja vähentää ihmisten välisiä terveys- ja hyvinvointieroja. Nykyisillä askelmerkeillä ei tähän kyetä. Jos suunnitelmia on, ne pitää esittää. Jos niitä ei ole, niin tästä tulee kaikkien aikojen kallein ja hölmöin uudistus, joka on tehty veronmaksajien rahoilla.

Jari Larikka

Kymenlaakson hyvinvointialueen valtuutettu