Jutta Hartikainen: Hyvinvointialueella riittää tehtävää
Aluevaltuuston ensimmäinen toimikausi on edennyt vauhdilla. Ensimmäinen vuosi oli lähinnä valmisteluja ja toinen vuosi ensimmäinen varsinaisen toiminnan vuosi. Nyt olemme startanneet tämän vaalikauden viimeiseen kokonaiseen vuoteen ja edessämme on suuria haasteita. Talouden haasteet määrittävät pitkälti sitä, mitä meidän pitää tämän kauden aikana tehdä. Yksi näistä toimenpiteistä, ja ehkä se kaikkein kipein, on palveluverkkoratkaisu.
Miten järjestämme palvelut jatkossa siten, että jokainen kymenlaaksolainen saa oikeanlaista palvelua oikeaan aikaan oikeasta paikasta, ja että henkilökuntamme riittää näiden palveluiden tuottamiseen? Lisäksi tämä kaikki on tapahduttava sen budjetin puitteissa, joka meille on toiminnan pyörittämiseen myönnetty.
Avaintekijöitä palvelun tarpeen kattamiseen ovat muun muassa digipalvelut niiden osalta jotka pystyvät, voivat ja haluavat niitä käyttää. Lisäksi osa digiratkaisua on esimerkiksi erilaisten lomakkeiden sähköistäminen ja erilaisten toimintojen automatisointi, jotka eivät suoranaisesti kosketa asiakkaita, vaan helpottavat henkilökunnan työtä.
Toinen avaintekijä on niin sanotun häiriökysynnän minimointi. Häiriökysyntää tapahtuu esimerkiksi silloin, kun asiakas ei saa tarvitsemaansa palvelua oikea-aikaisesti oikeasta paikasta. Esimerkkinä on se, että asiakas ei pääse pitkien jonojen takia lääkäriin hänen vaivansa ollessa vielä kohtuu helposti hoidettavissa, vaan joutuu odottamaan joskus pitkäänkin, jolloin vaiva pahenee ja asiakas joutuu turvautumaan päivystyksen apuun. Päivystyskäynti on hyvinvointialueelle huomattavasti kalliimpi vaihtoehto, kuin kiireetön lääkärin vastaanottoaika. Näin ollen vaiva, joka olisi voitu hoitaa lääkärin vastaanotolla, onkin kasvanut päivystyskäyntiä vaativaksi vaivaksi ja voi myös johtaa tarpeeseen tulla hoidetuksi erikoissairaanhoidon puolella, joka on jälleen kalliimpaa ja kuormittaa jo valmiiksi pitkiä hoitojonoja ja pahimmassa tapauksessa pitkittää asiakkaan vaivaa.
Mikäli asiakas ei saa tarvitsemaansa apua hoitokäynnillään, hakeutuu hän aina uudelleen palvelun pariin, jolloin hoitojonokuormitus kasvaa ennestään. Tämä ei ole asiakkaan syy, sillä häiriökysynnän lisäksi ongelmana voi olla myös niin kutsuttu häiriötarjonta, eli asiakas ohjataan väärän tai vaikuttamattoman palvelun pariin, (tai jonot palveluun ovat kohtuuttoman pitkät).
Syyt ovat moninaiset: ei tunnisteta palveluntarvetta tai asiakkaalla on monia eri tarpeita, jotka sekoittuvat tai ovat vaikeasti tunnistettavissa. Yhtä kaikki, avainasemassa on palveluntarpeen tunnistaminen ja asiakkaan ohjaus oikeaan paikkaan oikea-aikaisesti. Palveluverkon näkökulmasta eräänä vaihtoehtona olisi se, että asiakas saisi palveluita samasta paikasta, vrt. perhekeskukset, ilman niin kutsuttua luukutusta. Tämä vaatii panostuksia hoidontarpeen tunnistamiseen, hoitojonojen purkamiseen ja helpotusta kiireettömän hoidon saamiseen sekä ennen kaikkea ennaltaehkäiseviin palveluihin.
Ennaltaehkäisevillä palveluilla saataisiin kenties suurimmat säästöt aikaiseksi mutta pitkällä tähtäimellä. Siksi se on yksi vaikeimmista yhtälöistä rahoituksen näkökulmasta, sillä ennaltaehkäisyyn käytetyt eurot näkyvät säästöinä vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua, ja eri tulosalueella, kuin mihin ne on laitettu. Esimerkkinä vaikkapa se, että liikunta- ja ravitsemusneuvonnalla saadaan ehkäistyä kakkostyypin diabeteksen syntyä merkittävästi, mutta se ei tapahdu vuodessa tai kahdessa, vaan vaikutukset näkyvät monesti vasta useiden vuosikymmenten jälkeen. Kuitenkin kakkostyypin diabetes on yksi suurista kansanterveydellisistä haasteistamme, joka kuormittaa terveydenhuoltoa. Samoin on mielenterveys- ja päihdeongelmien laita sosiaalipuolella.
Olennaista siis säästöjen ja palveluverkon kohdalla on pitää mielessä se, että asiakkaille saadaan oikeita palveluita, oikeaan aikaan, oikeasta paikasta ja ennaltaehkäiseviin palveluihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota, jotta ongelmat ja hoidontarve ei pääse kasaantumaan.
Jutta Hartikainen
Kymenlaakson hyvinvointialueen valtuutettu