Elina Inkeroinen-Lalu: Ongelmat on tehty ratkaistaviksi

Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden haasteista on puhuttu varmaan jo yli 20 vuotta. Tiedossa on ollut, että Suomessa asuu yksi maailman ikääntyneimmistä väestöistä. Loogista näin ollen on myös se, että huoltosuhde muuttuu ja palveluntarve kasvaa. Rahojen ja henkilöstön riittämättömyys nykyisellä tavalla organisoidun palvelujärjestelmän ylläpitoon on fakta.

Maan hallitukset ovat yksi toisensa jälkeen yrittäneet viedä uudistuksia läpi ennen kuin Marinin hallitus lopulta päätti hyvinvointialueuudistuksesta. Sen sisällöstä voi olla montaa mieltä ja korjattavaa riittää varmasti pitkäksi aikaa. Oleellista on kuitenkin se, ettei jäädä tuleen makaamaan, vaan tartutaan ongelmiin asia ja askel kerrallaan. Tätä työtä riittää niin kansallisella tasolla kuin hyvinvointialueillakin.

Olen tyytyväinen siihen, että Kymenlaaksossa tartuttiin toimeen jo muutama vuosi sitten perustamalla vapaaehtoinen kuntayhtymä Kymsote, vaikkei senkään kaikista vaiheista voi tyylipisteitä antaa. Joka tapauksessa vuodenvaihteessa siirtyminen kuntayhtymästä hyvinvointialueelle oli huomattavasti helpompaa kuin pirstalekuntien alueilla. Sen sijaan olen tyytymätön siihen, ettei tätä jo aiemmin tehtyä yhtenäistämistä, tehostamista ja ”kuntoon laittamista” oteta nyt riittävästi huomioon valtion suunnalta. Se on selvää, että tuottavuutta pitää parantaa ja säästöjä löytää kaikilta alueilta jatkossakin. Kritiikki kohdistuu siihen, että hyvinvointialueet ovat keskenään hyvin erilaisissa vaiheissa tässä työssä, velvoitteet kuitenkin samat.

Tämän ei saa antaa kuitenkaan lannistaa, vaan jatkaa systemaattista ja välttämätöntä uudistustyötä. Ja mainittakoon, että Kymenlaakson hyvinvointialueella on kaikista haasteita huolimatta onnistuttu nitistämään alijäämiä ennakoitua pienemmiksi jo tänä vuonna. Hyvinvointialueen viranhaltijajohto sekä me poliittiset päättäjät olemme paljon vartijoita. Jokaisen on kannettava vastuunsa, silloinkin kun hyviä vaihtoehtoja ei näköpiirissä ole. Rahasta ja säästöistä puhutaan paljon. Se on ymmärrettävää, sillä hyvinvointialueiden rahoitus on ensi vuonna yli neljäsosa koko valtion budjetista. Muistetaan silti kuitenkin, että näiden eurojen takana on äärimmäisen tärkeät sote- ja pelastuspalvelut, joita jokainen meistä tarvitsee. Siksi palveluiden saatavuudesta on huolehdittava jatkossakin.

Yhtä tärkeää on tiedostaa, että moni asia muuttuu tulevaisuudessa. Asioita tehdään uudella tavalla ja eri paikoissa. Muutokseen voi suhtautua myös mahdollisuutena. Itse käyttäisin esimerkiksi digipalveluita mieluusti enemmän kuin nyt on tarjolla. Itseäni ihan harmittaa kuluttaa resurssia pikkujuttuihin, kuten ajanvarauksen siirtämiseen tai perumiseen, kun voisin sen näppärästi hoitaa omatoimisestikin. Samalla sitä resurssia säästyisi ikäihmisten palvelemiseen ja tietysti kaikille muillekin, joille netissä tai sovelluksissa klikkailu ei luontevaa tai mahdollista ole.

THL:nkin tuoreen arvion mukaan Kymenlaakson hyvinvointialueella talouden tasapainottaminen edellyttää uusien toimintamallien käyttöönottoa, palvelurakenteiden tarkastelua sekä onnistumisia henkilöstön palkkaamisessa. Ei muuta kuin rohkeasti ratkaisujen kimppuun.