Christa Carpelan: Tiedämmekö, mitä hyvinvointialueiden palvelut todella maksavat?

Hyvinvointialueilla tehdään vaikeita päätöksiä palveluista, palveluverkosta ja talouden tasapainottamisesta. Päätöksenteon pohjaksi tarvitaan ajantasaista, luotettavaa ja ennen kaikkea vertailukelpoista tietoa. Tiedämmekö kuitenkaan riittävän tarkasti, mitä eri palvelujen tuottaminen todella maksaa?

Pelkkä tieto hyvinvointialueen kokonaismenoista ei riitä. Tarvitsemme tietoa palvelujen yksikkökustannuksista. Kun kustannukset lasketaan yhtenäisillä periaatteilla, voidaan vertailla alueita, palveluja ja erilaisia tapoja tuottaa palvelut. Samalla voidaan tunnistaa, missä toimitaan kustannusvaikuttavasti ja missä meillä on opittavaa muilta.

Työtä yksikkökustannusten laskennan kehittämiseksi ja yhtenäistämiseksi on tehty valtakunnallisesti. Tavoitteena on saada hyvinvointialueiden ja eri tuotantotapojen kustannukset vertailukelpoisiksi. Nyt on aika saada vertailukelpoinen yksikkökustannustieto avoimesti ja riittävän kattavasti päätöksenteon käyttöön.

Avoimuudella on merkitystä myös siksi, että hyvinvointialueen oma tuotanto ei ole ainoa tapa järjestää palveluja. Kun vertaillaan omaa tuotantoa, ostopalveluja tai muita tuotantotapoja, vertailun pitää perustua todellisiin ja samalla tavalla laskettuihin kokonaiskustannuksiin. Vasta silloin voidaan arvioida, mikä tapa tuottaa palvelu on sekä taloudellisesti että toiminnallisesti perusteltu.

Yksikkökustannus ei kuitenkaan yksin kerro, onko palvelu hyvä tai vaikuttava. Halvin palvelu ei välttämättä ole kokonaisuuden kannalta edullisin. Kustannustieto pitää yhdistää tietoon palvelujen laadusta, saatavuudesta, vaikuttavuudesta ja alueen asukkaiden palvelutarpeesta.

Vertailukelpoinen tieto ei kuitenkaan auta, jos sitä ei käytetä. Hyvinvointialueiden pitää pystyä tunnistamaan, missä palveluja tuotetaan hyvin ja kustannusvaikuttavasti, missä kustannukset poikkeavat muista alueista ja mistä voimme oppia. Samalla pitää tunnistaa ne tilanteet, joissa kustannuseroille on perusteltu syy.

Julkisten varojen käytön pitää kestää tarkastelua. Avoin ja vertailukelpoinen yksikkökustannustieto ei yksin ratkaise hyvinvointialueiden taloushaasteita, mutta se antaa paremmat välineet tehdä perusteltuja päätöksiä siitä, miten rajalliset resurssit käytetään mahdollisimman vaikuttavasti.

Christa Carpelan
Kymenlaakson aluevaltuuston puheenjohtaja
Eduskuntavaaliehdokas