Christa Carpelan: Hyvinvointialueiden rahoitusmalli on korjattava

Hyvinvointialueiden taloushaasteista puhutaan usein säästöjen, palveluverkon ja alijäämien kautta. Liian vähän puhutaan rahoitusmallista, joka ei kaikilta osin tunnista alueiden todellista palvelutarvetta.

Hyvinvointialueet ovat keskenään erilaisia. Väestön ikärakenne, sairastavuus, sosioekonomiset tekijät, väestönkehitys ja palvelujen järjestämisen olosuhteet vaihtelevat. Rahoituksen tulisi tunnistaa nämä erot mahdollisimman oikeudenmukaisesti.

Nykyinen malli nojaa vahvasti rekisteritietoon ja diagnosoituun sairastavuuteen. Palvelutarpeen kriteeristöä on tarkennettava niin, että myös sosiaalihuollon tarpeet ja ihmisten elämäntilanteisiin liittyvät kuormitustekijät tunnistetaan nykyistä paremmin. Diagnoosi ei kerro ihmisen avun tarpeesta. Myös kirjaamiskäytäntöjen alueelliset erot voivat vaikuttaa rahoituksen jakautumiseen. Rahoitusmallin pitää kannustaa ehkäisemään sairastavuutta, ei palkita sen kasvusta.

Rahoitusmallin pitää samalla kannustaa ennaltaehkäisyyn, terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä vaikuttaviin palveluihin. On sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevämpää auttaa ajoissa kuin korjata ongelmia myöhemmin.

Rahoitusmallin korjaaminen ei kuitenkaan yksin riitä. Myös palvelujärjestelmää on uudistettava. Perusterveydenhuollon on toimittava ja palveluihin on päästävä oikea-aikaisesti. Jonoissa ei kukaan parane. Tarvitsemme asiakaslähtöisyyttä, hoidon ja palvelujen jatkuvuutta sekä vaikuttavuuden vahvempaa arviointia. Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation on toimittava. Sama ihminen voi tarvita sekä sosiaali- että terveyspalveluja, perus- tai erityistasolla. Palvelut eivät voi toimia siiloissa.

Kaikkea ei myöskään tarvitse tehdä kaikkialla. Hyvinvointialueiden yhteistyötä ja tarkoituksenmukaista työnjakoa on vahvistettava siellä, missä osaamisen keskittäminen parantaa laatua ja vaikuttavuutta. Samalla vahvan perustason on toimittava lähellä ihmistä. Myös kuntien, hyvinvointialueiden ja muiden alueellisten toimijoiden edunvalvonnan on oltava yhtenäistä, sillä meillä on yhteiset asukkaat.

Kyse on lopulta siitä, pystymmekö rakentamaan rahoituksen ja palvelujärjestelmän, joka tunnistaa ihmisten todelliset tarpeet ja turvaa yhdenvertaiset palvelut koko Suomessa.

Christa Carpelan
Kymenlaakson aluevaltuuston puheenjohtaja
Eduskuntavaaliehdokas