Pyry Mattila: Lakisääteistä, mutta onko se järkevää?

Terveydenhuollon palveluvalikoimaa ohjataan lakien kautta. Kun jokin palvelu on lakisääteinen, hyvinvointialueen on se järjestettävä riippumatta siitä, miten vaikuttavaa tai tarkoituksenmukaista sen toteuttaminen käytännössä on.

Monissa suurissa kaupungeissa on viime vuosina jopa uhkasakon saattelemana palkattu ostolääkäreitä tekemään lakisääteisiä kouluterveydenhuollon ikäkausitarkastuksia. Ja vain siksi, että lain vaatimus täyttyisi. Tällainen toiminta ei yksinkertaisesti ole järkevää.  

Nyt Etelä-Karjala painii myös saman haasteen kanssa. Alueella kaavaillaan ratkaisuja, joissa työvoimapulan vuoksi rästiin jääneitä tarkastuksia tehdään sisäisin järjestelyin ja joiltain osin ostopalveluna.

Nuorisolääkäri Silja Kosola on viime vuosina nostanut esiin koululääkärin tarkastusten mielekkyyttä, erityisesti tieteellisen näytön näkökulmasta. Laajat, suuntaamattomat tarkastukset eivät aina perustu vahvaan tutkimusnäyttöön. Kun lääkäri tapaa lapsen kertaluontoisesti ilman pidempää hoitosuhdetta, jää tarkastuksen varsinainen tarkoitus helposti ohueksi. Ilman lakisääteisyyttä sama voimavara voitaisiin käyttää fiksummin lasten hyväksi, jolloin tarve ohjaisi palvelua.  

Toisenlaista pykälien sumeaa logiikkaa kuvaavat äskettäiset leikkaukset alueemme muistipoliklinikan toimintaan. Poliklinikka hoitaa ja seuraa yli 65-vuotiaita muistisairaita, mutta kyseessä ei ole ns. lakisääteinen palvelu. Siksi alueemme säästöt kohdistuivat sinne raskaasti, vaikka toiminnan hyödyllisyydestä on runsaasti tutkimusnäyttöä. Miksi sitten työikäisten muistisairausepäilyt kuuluvat valtakunnallisesti tiukemman lain ja hoitotakuun piiriin, mutta sitä vanhempien eivät? Sitä sopii jokaisen miettiä.

Alueemme esimerkit osoittavat, ettei lakisääteisyyttä – tai sen puutetta – voi pitää toiminnan järkevyyden mittarina. Sama pätee myös sosiaalipalveluihin. Aiemmin luotuja toimintamalleja tuleekin arvioida kriittisesti maailman muuttuessa. Aiheesta on poliittisesti vaikea keskustella, erityisesti kun kyse on esimerkiksi lasten terveydestä ja hyvinvoinnista. Isänä ymmärrän sen erittäin hyvin.

Olaus Petrin kuuluisa tuomarinohje kuuluu: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan”. Ohje kääntyy soten kielelle: ”Mikä ei ole tutkitusti hyödyllistä ja järkevää, sen ei pidä olla lakisääteistäkään”. Kun faktat muuttuvat, kannattaa muuttaa myös lakeja.

Pyry Mattila
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen valtuutettu