Birgit Koskela: Kymenlaakson hyvinvointialue tarvitsee muutosta talouden tilanteen kääntämiseksi
Kymenlaakson hyvinvointialueen vuoden 2026 talousarvio on karua luettavaa. Alijäämää arvioidaan kertyvän noin 26 M€, siitä huolimatta, että valtio antoi lisärahoitusta 8,5 M€. Henkilöstömenojen on arvioitu kasvavan ensi vuonna ilman lomarahoja sekä sivukuluja noin 7,5 M€, kokonaismenojen ollessa koko vuonna arviolta noin 462 M€, eli lisärahoitus ei tule riittämään edes palkkamenojen korotuksiin.
Lisäksi kustannustason nousu näkyy mm. vammaispalveluissa, kotihoidon ostopalveluissa ja
erityisen tuen asumispalveluissa. Kertynyttä alijäämää tulee hyvinvointialueellamme olemaan noin 130 M€ vuoden lopussa huomioiden pari edellistä vuotta.
Kaikille toimialoille annettiin tehtäväksi yhteensä 36 M€:n säästötavoitteet tälle vuodelle, se tietää leikkauksia ja supistuksia lähes kaikkeen toimintaan ja useimmiten se tietää heikennyksiä
kuntalaisten palveluihin ja niiden saatavuuteen. Lisäksi kuntalaisten asiakasmaksuja on jo korotettu tälle vuodelle. Toisaalta valtio on sälyttänyt paljon lakisääteisiä tehtäviä hyvinvointialueille joista niiden tulee huolehtia, viimeisimpänä uusi vammaispalvelulaki, mikä toi alueille lisää järjestämisvastuuta.
Suurimmat menoerät hyvinvointialueemme budjetissa ovat ostopalvelut noin 437 M€ sekä
henkilöstömenot arviolta 462 M€. Ostopalveluissa supistukset tarkoittavat mm. lääkäriostoja sekä Husilta ostettavia kuvantamispalveluja, emme voi tietää ennakkoon miten alueemme sairastavuus tulee toteutumaan, asiakkaat on hoidettava joka tapauksessa, joten edellä mainitut ostot tulevat olemaan riskitekijä koko budjetissa.
Mielestäni valtion tulisi tarkastella rahoituspohjaa uudelleen. On etsittävä uusia kriteereitä miten hyvinvointialueet pystyvät toteuttamaan palvelut alueen asukkaille. Väestörakenne, asukkaiden sairastavuus ja sosioekonominen asema tulee ottaa huomioon rahoituksesta päätettäessä, pelkät diagnoosit eivät riitä määrittämään alueen rahoituksen tarvetta. Panostukset ennaltaehkäiseviin palveluihin sekä perusterveydenhuollon vahvistamiseen tuovat mahdollisesti säästöjä pitkällä aikavälillä erityisesti erikoissairaanhoidon menoihin.
Omalääkärimallia tulisi kehittää ja viedä aluksi vaikka jollakin alueella kokeiluluonteisesti eteenpäin.
Birgit Koskela
Kymenlaakson hyvinvointialueen varavaltuutettu