Christa Carpelan: Hyvinvointialueen strateginen johtaminen on yhteinen ponnistus – ei pakollinen paperiharjoitus

Hyvinvointialueen strategia ei ole viranhaltijoiden yksin kirjoittama asiakirja eikä päätöksentekijöiden juhlapuheiden kokoelma. Aidosti toimiva strateginen johtaminen on yhteinen ponnistus, jossa viranhaltijat, luottamushenkilöt ja henkilöstön edustajat rakentavat yhdessä suuntaa alueen toiminnalle.

Strategian tehtävä ei ole täyttää lakivelvoitetta tai tuottaa kaunista asiakirjaa www-sivuille. Sen tehtävä on ohjata hyvinvointialueen arjen päätöksentekoa, resurssien käyttöä ja toimintaa, vaikeissakin tilanteissa. Juuri siksi strategia ei voi olla sanahelinää tai pakolla tehty dokumentti päivitetyillä vuosiluvuilla. Sen on perustuttava yhteiseen ymmärrykseen alueen arvoista, tavoitteista ja todellisuudesta.

Nyt Kymenlaakson strategiamalli rakentuu OKR-ajattelun (Objectives and Key Results) pohjalle. Se on askel oikeaan suuntaan. OKR-malli pakottaa kirkastamaan, mitä oikeasti tavoittelemme, ja ennen kaikkea miten tavoitteiden toteutumista mitataan. Strategia ei jää abstraktiksi tahtotilaksi, vaan se kytkeytyy konkreettisiin, seurattaviin ja arvioitaviin tavoitteisiin.

Keskeistä on, että nämä tavoitteet eivät ole yksittäisten toimialojen omia, vaan yhteisiä koko hyvinvointialueelle. OKR-mallin vahvuus on juuri siinä, että se ei vahvista siiloutumista, vaan edellyttää yhteistyötä yli toimialarajojen. Jokaisen toimialan on sitouduttava samoihin strategisiin tavoitteisiin omasta roolistaan käsin–se, mikä on koko sote-uudistuksen alkuperäinen ajatus: integraatio. Asiakas ei elä palvelujärjestelmän siiloissa, eikä strategiakaan voi rakentua niiden varaan. Kun strategiset tavoitteet ovat yhteisiä ja mitattavia, ne ohjaavat toimintaa kokonaisuuksien, ei hallinnollisten rajojen kautta.

Strateginen johtaminen tarkoittaa, että päätöksentekijät ottavat vastuuta linjasta ja suunnasta, eivät vain yksittäisistä päätöksistä. Viranhaltijoiden rooli on tuoda päätöksenteon tueksi tietoa, vaikutusarvioita ja vaihtoehtoja. Henkilöstön ääni puolestaan on välttämätön, jotta strategia ei irtaudu käytännön työstä ja palvelujen todellisesta toimivuudesta.

Strateginen johtaminen onnistuu vain silloin, kun nämä roolit tunnistetaan ja niitä kunnioitetaan.

Strateginen johtaminen on myös jatkuvaa vuoropuhelua.

Hyvinvointialueiden haasteet ovat niin suuria, ettei meillä ole varaa näennäiseen strategiatyöhön. Tarvitsemme strategioita, jotka ohjaavat toimintaa oikeasti, ja johtamista, joka on yhteistä, vastuullista ja integraatiota vahvistavaa. Juuri sitä, mitä sote-uudistuksella alun perin tavoiteltiin.

Christa Carpelan
Kymenlaakson aluevaltuuston puheenjohtaja