Jouko Rauhala: Toimiiko yhteistyö kaikissa turvallisuustilanteissa – varaudummeko uskottavasti?

Kunnat ja hyvinvointialueet ovat julkisoikeudellisia toimijoita, joilla on omat tehtävät, mutta myös jaettuja vastuita ja niiden yhdyspintoja. Iso kysymys kuuluu: tunnistavatko toimijat omat roolinsa ja toimiiko yhteistyö myös normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa?

Kuntaliitto ja Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy tarkastelivat keskinäisen yhteistyön tilannetta keväällä 2023. Projektin loppuraportissa todetaan kehittämistarpeita kaikilla toiminnan osa-alueilla, myös varautumisessa. Raportissa on kahdeksan (8) toimenpidesuositusta, joiden toteuman alueellinen tarkastelu on tarpeen.

Kymenlaakson hyvinvointialueen johdolla laadittu strateginen yhteistyösopimus muodostaa kehyksen kuntien ja hyvinvointialueen väliselle yhteistyölle maakunnassamme. Sopimuksen varautumisen osuus on kirjattu seuraavasti: ”Strategisella kumppanuudella ja sujuvalla yhteistyöllä turvataan hyvä arki kaikille maakunnan asukkaille, edistetään ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta sekä varmistetaan valmiuden ja varautumisen yhteensopivuus ja -toimivuus.” Lisäksi asiakirjassa todetaan, että sen liitteeksi voidaan lisätä tarvittavia sopimuksia ja suunnitelmia. Olisiko sopimus tarpeen päivittää ja konkretisoida, ja liittää siihen sopimusosapuolena myös Kymenlaakson liitto? Kansalaisten luottamuksen, turvallisuuden tunteen ja oman varautumisen vahvistamiseksi asiakirjoista olisi hyvä tuottaa myös julkiset versiot.

Edellä mainitun raportin mukaan yhteistyön johtamiseen ei kiinnitetä riittävää huomiota, eikä toiminta ole riittävän systemaattista. Toiminnan jatkuvuus eri turvallisuustilanteissa varmistetaan parhaiten siten, että muutokset minimoidaan ja toiminta suunnitellaan ja harjoitellaan – erikseen ja yhdessä – jo normaalioloissa.  Kymenlaaksossa vuodesta 2012 toimineen Kymenlaakson valmius- ja turvallisuusfoorumin – Kymen Turvan – myötä yhteiselle varautumiselle on hyvä perusta. Kymen Turva on kuitenkin ensisijaisesti vapaaehtoisuuteen perustuva verkosto ilman virallista asemaa ja mandaattia. Siis – kuka johtaa ja yhteensovittaa kuntien ja hyvinvointialueen yhteisen varautumisen?

Yhteistyö vaatii yhteisen näkemyksen ja resursseja. Vastuuhenkilöillä tulee olla mandaatti ja ”natsoja” edistää sovittuja asioita omassa organisaatiossa ja yhteistyöfoorumeilla. Tämän lisäksi tarvitaan jatkuvaa tukevaa vuoropuhelua organisaatioiden johdon välillä. Toiminnan selkäranka on yhteinen tahtotila ja tavoitteet. Kysynkin: ovatko kuntien ja hyvinvointialueen tehtävät, tarpeet ja tavoitteet yhteisesti tunnistettuja ja resurssit tasapainossa?

Huoleen ja synkistelyyn ei kuitenkaan ole syytä. Vaikka raportti nostaa esiin monia parannettavia asioita, on sen kyselyihin saaduissa avoimissa vastauksissa myös viestiä onnistumisista ja yhteistyön kehittymisestä. Kaikkein myönteisimmät arviot tulivat tuolloin Etelä-Karjalasta ja Kymenlaaksosta.

Jouko Rauhala
Kymenlaakson hyvinvointialueen valtuutettu