Saara Kiventöyry: Lääkärit eivät siirry perusterveydenhuoltoon työterveyshuoltoa rajaamalla

Työterveyshuollon piirissä olevien asemaa on jo pidempää arvosteltu ja kadehdittu julkisuudessa. Työterveyshuollon järjestäminen on työnantajan lakisääteinen velvollisuus. Tämän lisäksi laki mahdollistaa sairaanhoidon järjestämisen työntekijöille.

Työterveyspainotteisen sairaanhoidon tavoitteena on hyvän hoidon varmistaminen, tarvittavaan hoitoon ohjaaminen sekä työntekijöiden työkyvyn ja hyvinvoinnin seuranta ja tukeminen. Työterveyshuollon sopimussisällöt on lakisääteisen lisäksi siis hyvin vaihtelevat. Moni työnantaja on vielä sairaanhoidon lisäksi vakuuttanut työntekijänsä ja vakuutuksen kautta on mahdollista myös erikoissairaanhoito. Perusterveydenhuollon maine on tällä hetkellä niin huono, että työntekijät arvottavat jo tällä hetkellä työpaikkoja työterveyshuollon sopimusten perusteella. On naiivia toivoa, että lääkärit siirtyvät työterveyshuollosta perusterveydenhuoltoon, jos sairaanhoito kielletään työterveyshuollossa.

Perusterveydenhuolto on yrittänyt kehittää itseään ja houkuttelevuutta työpaikkana ainakin yli 20 vuotta. Yhdeksänkymmentä luvulla oli hetki, jolloin lääkäreitäkin oli työttömänä ja silloin terveyskeskustyö veti. Meillä olisi terveysasemat pullollaan innostuneita terveyskeskuslääkäreitä, eikä esimerkiksi nykyisenlaista vuokralääkäritoimintaa olisi, jos tämä työ olisi onnistunut. Itse uskon, että toimiva perusterveydenhuolto on perusta kestävälle ja taloudelliselle terveyden ja sairaanhoidolle, mutta kieltämällä toimintaa yhtäällä ei lisätä resurssia toisaalla. Perustervehuolto ei tällä hetkelläkään pysty palvelemaan sen potilaita saatikka jos 2 miljoonaa työssä käyvää siirtyisi vaivoineen sinne.

Mielestäni perusterveydenhuolto pitää saada ensin kuntoon niiden potilaiden osalta, joita se tällä hetkellä palvelee. Sen jälkeen katsotaan mitä resursseja on siihen, että siellä hoidetaan myöskin kaikkien työssä käyvien ja työikäisten sairaanhoito. Kävin syksyllä Intiassa ja matkustin alueella, jossa koko valtatie oli revitty auki uuden tien paikalta, mutta uutta tietä oli rakennettu vasta muutaman kilometrin verran. Ajoimme parin sadan kilometrin matkaa 9 tuntia. Meillä ei ollut kiire, mutta sairaudet ei odota pahenematta jonossa.

Perusterveydenhuollon vahvistamiseen ja maineen palauttamiseen vaaditaan rohkeita päätöksiä. Digitalisaatiota voidaan lisätä, mutta tarvitaan todellisen omalääkärimallin rakentaminen. Hoidon tarpeen arvioinnin sijaan resurssit tulisi käyttää potilaiden tutkimiseen ja hoitoon. Kymenlaakson hyvinvointialueen strategiaan kuuluu vaikuttavat palvelut oikea aikaisesti, ja tämä toteutuisi, jos potilaan yhteydenottoon vastaisi jo suoraan hänet tunteva taho.

Saara Kiventöyry
Kymenlaakson hyvinvointialueen aluevaltuutettu, terveyden ja sairaanhoidon palvelulautakunnan jäsen
työterveyshuollon erikoislääkäri