Hilla Kauhanen: Emme saa unohtaa positiivisia asioita puhuessamme sotesta
Minulle esitettiin toive: “Puhuttaispa sotesta positiivisia asioita! Puhuttaispa palveluista ja nähtäispä se kaikki hyvä, joka palveluissa tapahtuu joka päivä.”
On siis kaiken taloustuskan, sopeuttamispaineen ja pelkän talouspolitiikan analysoinnin keskellä siirtää katsetta myös palveluihin, tulevaisuususkon luomiseen sekä hyvän näkemiseen kaikissa niissä päivittäisissä kohtaamisissa, joita sotessa tapahtuu ammattilaisten toimesta ihan joka ikinen päivä. Julkisessa keskustelussa on peräänkuulutettu luottamuksen palauttamista soteen. Osittain luottamuksen palauttaminen kulkee positiivisten mielikuvien synnyttämisen kautta ympärillä vellovan kriisipuheen sijaan.
On totta, että raha asettaa raamit, mutta jos koko sote-keskustelu ajautuu voivotteluun rahan puuttesta itse sisällön ja ratkaisujen sijaan, ollaan kierteessä jossa pitkäkestoisia ja vaikuttavia ratkaisuja on yhä vaikeampi nähdä. Perusajatus siitä, miksi ja kenelle sotea tehdään ei saisi kadota. Keskiössä on kuitenkin ihminen. Organisaatiota varten yhteiskunnassa on turha mitään rakentaa. Kaikki mitä tehdään, tulisi tehdä asukasta ja palveluiden käyttäjää varten. Muu on turhaa.
Palvelujen kehittäminen ja toimintamallien uudistaminen etenee vakaasti hyvinvointialueellamme. Pitääkö tavallisen asukkaan olla huolissaan hoitoon pääsystä, turvallisuudesta tai peruspalveluista? Ei tällä hetkellä. Rakenteellisia uudistuksia ja toimintamallien kehittämistä tehdään, jotta palvelut voidaan turvata. Tämä tulee olla myös päätöksenteon ytimessä. Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa. Toki paljon on vielä tehtävää. Vaara lyhytnäköisistä laastariratkaisuista on olemassa ja tähän meillä ei yhteiskuntana ole varaa. Fokus tulee olla kestävässä uudistamisessa.
Millaisia positiivisia asioita sotesta tämä toiveen esittänyt hoitoalan ammattilainen ja esihenkilö halusi nostaa esiin. Hyvät työkaverit, globaalilla mittakaavalla mitattuna toimiva terveydenhuolto, korkea laatu sekä ennakoitavuus. Luottamus edelleen siihen, että ihmiset ympärillä rakentavat hyvinvoinnin ja apua saa silloin, kun hätä on suurin. Tulevaisuutta tulee rakentaa se usko mielessä, että olemme maa, jossa turvaverkot kannattelevat, kun hätä on suurin.
Tulevaisuususko syntyy julkisuudessa käytävien keskustelujen kautta sekä jokaisessa niissä päivittäisissä kohtaamisissa, joita turvallisesti, laadukkaasti ja sydämellä käydään sote-palveluissa joka päivä. Kuulostaako idealismilta – ehkäpä, mutta onko meillä muuta vaihtoehtoa kuin uskoa parempaan ja tehdä töitä.
“Kyllä se tästä vielä kirkkenee!” kuten isoisäni tapasi sanoa.
Hilla Kauhanen
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen valtuutettu