Juha Kemppinen: Mitkä ovat sosiaaliturvan ongelmat?
Kansallinen sosiaaliturvan uudelleenjärjestely voisi olla ratkaisu valtion ja hyvinvointialueiden talousongelmiin. Sosiaaliturvakomitean julkaisu (2022) ”Sosiaaliturvan monimutkaisuus – sosiaaliturvan ongelmaraportti” toteaa: ”Yhden asian hoitaminen edellyttää asiointia useammassa virastossa, jotka voivat kuulua eri yhteiskunnan toimintoihin. Kuuluisia siiloja eri toimijoiden välille syntyy: etuutta hakevalle helposti hämärtyy, kuka on lopulta vastuussa kyseisen asian hoitamisesta. Sosiaaliturvaa hakeva henkilö joutuu asioimaan useissa viranomaisissa, joiden välisen yhteistyön ongelmat voivat ilmetä asiakkaalle monimutkaisuutena”.
Sosiaaliturva ja hyvinvointipalvelut ovat valtion menojen suurin kuluerä. Eli eläkkeet, työttömyysturva, sairausvakuutukset, asumistuet ja muut sosiaaliset etuudet, vievät valtion menoista 44 %. Seuraavina ovat terveydenhuolto 14 %, koulutus 12 %, infrastruktuuri ja liikenne 7 %, puolustus 6 %, valtionhallinto ja julkinen sektori 6 % ja kehitysyhteistyö ja kansainvälinen apu noin 1 %. Valtion kokonaismenot 2024 olivat 87 miljardia. Edellä mainittujen alueiden prosenttiluvut miljardeina: 38.3, 12.2, 10.4, 6.1, 5.2, 5.2 ja 0.87 miljardia. Tarkasti ottaen sosiaaliturvaan meni vuonna 2023: eläketurva noin 35, työttömyysturva 5 ja toimeentulo 2 ja asumistuki 2 miljardia.
Valtion menot 2024 ovat 87,9 ja tulot 76,3 miljardia euroa, Suomi syö 11,6 miljardia enemmän kuin tienaa. Vuonna 2022 valtionvelan korkomenot olivat noin 674 miljoonaa euroa, vuonna 2023 jo arviolta 3 miljardia – johtuen korkotason noususta ja valtion velkaantumisesta. Vuonna 2023 Suomen nettovelka oli 156 miljardia.
Vaikka lakkautettaisiin kokonaan koulutus, puolustus, infrastruktuuri ja liikenne, valtion hallinto ja julkinen sektori tai kehitysyhteistyö ja kansainvälinen apu, niin mikään niistä ei yksistään riittäisi valtion syömävelan rahoittamiseen. Sosiaaliturvan ja hyvinvointipalvelujen uudelleenorganisoinnilla on eniten vaikutusta valtion ja sitä kautta hyvinvointialueiden talouteen.
Missä sosiaaliturvan ongelmat piilevät?
”Sosiaaliturvan ongelmaraportti” (2022) toteaa ongelmista: Tiedonkulun ongelmat, erilliset asiakirjamallit, tietorakenteet, sähköiset asiointipalvelut ja asiakasrekisterit. Tieto liikkuu pääsääntöisesti asiakkaan välittämänä – maapostina, sähköposteina tai puhelimitse. Järjestelmien tasolla tietojen vaihtoa ei ole mietitty. Tietojensaantioikeus perustuu välttämättömyyteen, ei tarpeellisuusperiaatteeseen. Tietojärjestelmiä ei ole integroitu, sähköinen rajapinta tai Kanta-palvelut-tyyppinen palvelu puuttuvat. Parhaimmatkaan tietojärjestelmät eivät ymmärrä toisiaan ilman yhdessä sovittuja määrämuotoisia tietorakenteita ja protokollia. Asiakaspalvelulla ei ole yhtenäisiä asiakaspolkuja. Sosiaaliturvan digitalisaation perushaasteena on tiedonhallinnan yhtenäisyyden puute. Tekoälystä ei ole apua, jos em. asiat ei ole kunnossa.
Lisäksi sosiaaliturvan toimeenpano on hajautunut lukuisiin organisaatioihin, jotka toimivat hallinnon tai yhteiskunnan eri sektoreilla. Kansallinen ohjaus on rajoittunut substanssilainsäädäntöön. Toimeenpanoa ja tiedonhallintaa ei käytännössä ohjata lainkaan. Kullakin toimijalla on omat tietojärjestelmänsä, asiakkaille ei tarjota yhtenäistä näkymää omiin tietoihinsa eikä kansallisesti ole sovittu asiakirjarakenteista, käsitteistä tai koodistosta, jotka tukisivat toimijoiden välistä yhteistyötä. Raportti toteaa myös, ettei Suomessa ole yhtä tahoa, joka ohjaisi sosiaaliturvan tiedonhallintaa kokonaisuuden tasolla.
Sosiaaliturvalla, joka kuluttaa eniten yhteiskunnan varoja, ei ole isäntää.
Juha Kemppinen
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen valtuutettu