Jerena Juutilainen: Yksinäisyys ja muistisairaudet – Haaste hyvinvointialueelle
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkaiseman artikkelin (2024) mukaan muistisairauteen sairastuu maassamme joka vuosi noin 23 000 ihmistä eli 8 500 aiempaa arviota enemmän. On arvioitu, että vuoteen 2040 sairastuneita on liki 250 000 henkilöä. THL:n asiantuntijalääkäri Hanna-Maria Roitto muistuttaa, että arvio kattaa vain todetut sairaudet. Todellisuudessa muistisairaiden määrä voi siis olla huomattavasti suurempi.
Muistisairaudet aiheuttavat merkittäviä sosiaali- ja terveydenhuollon menoja, koska ne ovat ensisijaisin syy ikääntyneiden tarpeeseen saada erilaisia tuki- ja hoivapalveluja kotiin, tuetumpaa asumista ja lopulta ympärivuorokautista asumispalvelua. Arviolta 85 % kustannuksista aiheutuu ympärivuorokautisesta hoidosta.
On tärkeää, että kehitämme ja arvioimme uusia kustannustehokkaita ja vaikuttavia palveluja muistisairaille. Yksinäisyys on kognition heikkenemisen ja muistisairauden merkittävä riskitekijä ikääntyneellä, johon voidaan vaikuttaa mm. tarjoamalla ikääntyneelle erilaisia teknologisia palveluja etäyhteyksien ylläpitämiseen sekä mahdollistamalla osallistuminen erilaisiin viriketoimintoihin.
Yksinäisyyteen pyritään vaikuttamaan myös uudella yhteisöllisen asumisen palvelulla, joka on kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen välimuoto, missä sosiaalisuutta edistävät palvelut korostuvat. Yksinäisyys tai muistihäiriö ei kuitenkaan yksin ole kriteeri päästä yhteisöllisen asumispalvelun pariin. Palvelun tarpeen selvityksessä arvioidaan ikääntyneen toimintakykyä eri kantilta, kuten lähimuistia, päätöksentekokykyä, hygienian hoitoa, kykyä syödä itse, liikkumista kotona, puhelimen käyttöä, lääkityksestä huolehtimista ja raha-asioiden hoitoa. Toimintakyvyn alentuessa siten, että kotona asuminen ei onnistu kotiin annettavien palvelujen, tukitoimien ja teknologian turvin, tarvitaan uudelleen arviointia.
Tämän uuden palvelumuodon tavoitteena on lisätä yhteisöllisyyttä, mutta käytännössä päästäkseen palvelun piiriin täytyy toimintakyvyltään olla jo suhteellisen lähellä ympärivuorokautisen hoidon tarvetta. Eroa on ainoastaan yhteisöllisen asukkaan asiakkaalle käytettyyn aikaa perustuva maksu, joka on verrannollinen kotihoidon palveluun ja sen lisäksi omakustanteiset muut tukipalvelut.
”Yhteisöllisessä asumisessa asukas maksaa kiinteistön omistajan vuokrasopimuksessa määrittelemän vuokran. Asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaiset palvelut järjestetään yhteisöllisestä palvelusta erillisinä sosiaalipalveluin esim. tukipalveluina tai kotihoitona. Tukipalvelut (ateriat, turvapuhelin, siivous, pyykkihuolto, asiointipalvelu) asiakas järjestää haluamallaan tavalla. Asukkaalle tehdään palvelutarpeen arviointi, jonka perusteella hänelle tarvittaessa myönnetään Etelä-Karjalan hyvinvointialueen järjestämät tukipalvelut, jolloin hän maksaa niistä tukipalveluhinnaston mukaisen maksun.
Palvelutarpeen arvioinnin perusteella asukkaalle myönnetään tarvittaessa apua hoivaan ja hoitoon, joista hän maksaa palveluhinnaston mukaisen kotihoidon maksun.”
Määritelmää lukiessa tulee pakostakin mieleen, miten tämä eroaa aiemmin hoito- tai hoivapalveluita, runsaita tukipalveluja, virikkeitä sekä yhteisruokailua tarjoavasta palvelutaloasumisesta?
Minkälainen palvelu hyvinvointialueelle edullisempi yhteisöllinen asuminen tulee lopulta olemaan?
Yksinäisyyttä ja tätä kautta kognition heikkenemistä ehkäisevä asukaslähtöinen palvelu vai kallista ympärivuorokautista palvelua korvaava muoto, jossa ei tarvitse olla lakiin perustuvaa hoitajamitoitusta, vaan hoidetaan sovitun palveluajan mukaisesti? STM:n tekemän laskennallisen arvion mukaan yhteisöllisen yksikön 30 asiakasta, jotka tarvitsevat kukin 30 min päivässä (yht. 15 tuntia) kotihoitoa, tarvitsevat kaksi työntekijää päivässä. Laskennan perusteella on selvää, että yhteisöllisessä asumisessa täytyy asiakkaan olla melko oma-aloitteinen ja kykenevä huolehtimaan omasta turvallisesta arjestaan suurimman osan päivästä.
Aika näyttää saadaanko yhteisöllisen asumisen keinoin säästöjä aikaiseksi ja pääsevätkö ikääntyvät riittävän ajoissa palvelun piiriin, jotta yksinäisyyden aiheuttamaa muistisairautta voidaan ehkäistä.
Jerena Juutilainen
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen varavaltuutettu
Terveystieteiden kandidaatti, sairaanhoitaja