Päivi Löfman: Etäpalvelut ovat lisääntyneet – Miten olisi lähipalvelu?

Digitaalisuus, videotapaamiset, etävastaanotot ja sähköiset palvelut ovat lisääntyneet. On sanottu, että etäpalvelut ovat tulleet jäädäkseen ja ne mahdollistavat useamman asiakastapaamisen päivässä kuin lähikontaktissa. Hyvinvointialueiden säästövelvoitteet ovat kasvaneet, joten on panostettu digipalveluihin.

Sähköisten palveluiden välityksellä varaamme sosiaali- ja terveydenhuollossa tapaamisajan, olemme etävastaanotolla, keskustelemme hoitohenkilökunnan kanssa, saamme hoito-ohjeita ja mahdollisesti seuraavan vastaanottoajan. Tuliko kaikki varmasti ymmärrettyä, vaikka tapaaminen toteutui puhelimen tai videon välityksellä? Digitaalisessa asiakaspalvelussa on mielestäni erittäin haastavaa selvittää asiakasta tapaamatta pelkän puhelinkeskustelun avulla hoidon tai palvelun tarvetta, oireiden vakavuutta ja hänen ohjaamistaan oikealle taholle.  On varmasti helpompaa, kun tapaa asiakkaan kasvotusten, jolloin voi tehdä monenlaisia havaintoja hänen voinnistaan. Tätä ei puhelinkontakti mahdollista. Lisäksi lähitapaamisessa väärinymmärryksiä voidaan välttää paremmin, kun asiat voidaan puolin ja toisin varmistaa.

COVID-19-pandemian jälkeen etätyöstä kotona on tullut monille työpaikoille vaihtoehtoinen käytäntö itsenäisyyden, vapauden ja mahdollisen ajan säästön vuoksi. Työn takia ei tarvitse muuttaa paikkakuntaa. Entä miten hoituu sosiaalisuus, yhteisöllisyys, vapaa-ajan pitäminen erillään työstä, kehittäminen, työhön sitoutuminen ja työyhteisön kulttuuriin perehdytys? Miten voidaan olla varmoja, että etätyö ei vaikuta työhyvinvointiin ja ihmisen mieleen ajan kuluessa, kun ollaan aina tavoitettavissa? Digitaaliset työkalut ovat avuksi, mutta osataanko niitä ja suurta tietomäärää hallita? Hyvinvoiva henkilöstö sitoutuu paremmin työhönsä ja on tärkein voimavara työyhteisössä.

Etäopiskelun hyödyt ovat kiistattomat. Kuitenkin etäopiskelun painottuminen opiskelussa tuottaa vaikeuksia monille opiskelijoille. Kaikilla ei ole valmiuksia vastuuseen ja itseohjautuvuuteen, mikä vaikeuttaa opiskelua ja myöhästyttää valmistumista.  Toisen ihmisen kasvokkain kohtaaminen ja sosiaalinen oppiminenon vähentynyt. Oppimisessa on tärkeää sosiaalinen vuorovaikutus, mikä tarkoittaa tiedon muodostuksessa osallistumista sosiaalisiin yhteisöihin.

Ihmisen on sanottu olevan ”sosiaalinen eläin”, mitä ilmentää sosiaalinen yhteys muihin. Nykyään lisääntynyt digitaalisuus, tekniikka, videoiden välittäminen ja sosiaalisten kanavien räjähtänyt käyttö sulkee pois yksilöiden fyysisen kontaktin ja kasvotusten keskustelun.  Mitä siitä on seurannut? Yksinäisyys, mielenterveyden haasteet, riittämättömyyden tunteet ja masennus ovat tulleet tilalle. Puhuville päille olemme olleet kriittisiä aiemmin televisiossa – nyt ne ovat tosiasia näytöllä.

Nuorten kännykkäkulttuurista on puhuttu jo pitkään ja myös aikuisten. Nuorten yksinäisyys on lisääntynyt samaan tahtiin kännykän jatkuvan tuijottamisen myötä. Empatiakyky ja tunnetaidot jäävät kehittymättä fyysisten sosiaalisten kontaktien puuttumisen myötä. Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan lakiesitystä puhelimen käytön rajoittamisesta perusopetuksessa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Milloin alkaa keskustelu aikuisten kännyköiden käytöstä kokouksissa ja Teams-tapaamisissa?  

On oleellista tunnistaa digitalisaation kielteisiä puolia ja pyrkiä vähentämään niiden vaikutusta etsimällä keinoja näiden haittavaikutusten vähentämiseen. Tämä edesauttaa saamaan esiin digitalisaation hyödyn.

Päivi Löfman

Etelä-Karjalan hyvinvointialueen varavaltuutettu

Terveystieteiden tohtori, filosofian tohtori