Elina Ketonen: Lasten ja nuorten hyvinvointi… vai pahoinvointi?
Lasten ja nuorten hyvinvointi tai oikeastaan pahoinvointi on ollut otsikoissa Vantaan Viertolan koulussa 2.2.2024 tapahtuneen kouluampumisen jälkeen. Aihetta sivuttiin vahvasti myös 9.4.2024 Kymenlaakson hyvinvointialueen valtuuston kokouksessa, kun listalla olivat muun muassa alueellisen hyvinvointikertomuksen vuosiraportti sekä Kymenlaakson alueellinen opiskeluhuoltosuunnitelma vuosille 2024–2025.
Mitään ihmis-tai ikäryhmää ei voi nostaa ylitse muiden. Yhtä lailla ikäihmiset ja työssäkäyvät tarvitsevat toimivat palvelut. Tosiasia on kuitenkin se, että lapset ja nuoret on oltava prioriteettina, sillä he kuitenkin tulevina vuosikymmeninä joutuvat kantamaan tämän päivän päätösten vaikutukset harteillaan. Kuten olen aiemminkin pitänyt esillä, rakennetaan psyykkisen vahvuuden kivijalka jo lapsuudessa. Mikäli lapsi ja nuori ei saa tarvitsemaansa tukea lapsuudessa, hän niittää hedelmää siitä aikuisena. Eikä tuo hedelmä välttämättä ole kovin hyvä.
Näen, että kysymys on koko valtakunnan tasolla arvovalinnoista. Uskon vakaasti siihen, että tällä hetkellä eduskunnassa valmistelussa olevien asioiden taustalla on aito halu luoda parempaa huomista lapsille ja nuorille. Silti olen sitä mieltä, että nuolen kärjen suuntaa tulisi hieman muuttaa, jotta se osuu oikeaan maaliin tulevaisuudessa. Pitäisi pystyä nyt pysähtymään ja katsomaan, mitkä lait, säädökset ja ohjeistukset ovat ajaneet tilanteeseen, jossa nyt olemme.
Palvelut ovat edelleen liian siiloutuneita ja rajapintoja on edelleen liikaa. Byrokratia ei saisi koskaan estää lasten ja nuorten auttamista. Lainsäädäntöä tulisi muuttaa mahdollisimman pikaisesti niin, että jokainen saisi apua mahdollisimman nopeasti ja erittäin matalalla kynnyksellä. Ennaltaehkäiseviin palveluihin panostaminen on aina lähes kaikkien päättäjien huulilla, mutta totuus on kuitenkin karua luettavaa, kun lakisääteisten palveluiden tuottamiseenkaan hädin tuskin riittää varat. Toivon, että voisimme löytää innovatiivisia, luovia ja kustannusvaikuttavia tapoja ihmisten auttamiseen, jotta myös ennaltaehkäiseviä palveluita voitaisiin jatkossa kasvattaa. Lasten hyvinvointi ei suinkaan ole koulun, viranomaisten tai poliitikkojen vastuulla. Lapsen kasvuympäristöllä kotona on suurin merkitys. Tämän vuoksi myös vanhemmuuden tukemiseen olisi syytä saada ohjattua lisäresursseja.
Nyt jos koskaan tarvitaan arvovalintoja. Perheiden ja vanhemmuuden tuki, matalan kynnyksen palvelut, varhaiskasvatuksen henkilökunnan sekä opettajien tukeminen ovat asioita, joihin panostamalla voimme saada alaikäisten pahoinvoinnin lisääntymisen kääntymään laskuun ja parhaassa tapauksessa hyvinvoinnin lisääntymiseen.
Elina Ketonen
Kymenlaakson hyvinvointialueen valtuutettu