Tuula Lindh: Synnytykset tulee säilyttää Etelä-Karjalassa
Kansallinen selvitys esitti päivystävien keskussairaaloiden ja perusterveydenhuollon
päivystyspisteiden määrän vähentämistä. Siinä ehdotettiin, että yliopistosairaaloiden
ulkopuolelle jäisi 5-8 keskussairaalaa. Loppujen keskussairaaloiden statusta alennettaisiin
aluesairaalatasolle. Laaja Saimaan alue jäisi näin ilman päivystävää keskussairaalaa.
Nyt ollaan romuttamassa 1950-luvulla luotua keskussairaalaverkkoa. Lappeenrantaan
valmistui vuonna 1955 Suomen kolmas keskussairaala, Etelä-Saimaan keskussairaala,
joka edusti oman aikansa huippua. Juuri nyt ollaan säästöjen varjolla lakkauttamassa
synnytystoimintaa kun päinvastoin pitäisi lisätä syntyvyyttä ja tukea perheiden perustamista. Rahasta kun on kyse, voidaan säästöjä etsiä muillakin tavoin. Olisi hyvä lisätä yhteistoimintaa Mikkelin keskussairaalan ja Savonlinnan kanssa.
Kun päivystäjille – gynekologit ja lastenlääkärit – ei riitä sairaalan päivystystyötä koko työajaksi, voidaan siirtyä varallaoloon kotona. Tämä ei montaa minuuttia viivytä esimerkiksi keisarinleikkauksen alkamista.
THL on keksinyt 1000 synnytyksen rajan, jolle ei liene tieteellistä perustetta. Totta on, että kustannukset alkavat nousta, kun synnytysten määrä alittaa 1500 synnytystä vuodessa,
mutta toisaalta säästetään ambulanssi- ym. kustannuksissa verrattuna siihen, jos synnyttäjät jouduttaisiin kuljettamaan vaikkapa Kotkaan. Pienessä yksikössä voidaan tarjota yksilöllistä ja inhimillistä hoitoa äideille ja perheille. Jos joudutaan luopumaan ympärivuorokautisesta leikkaussalivalmiudesta synnytysten myötä, niin koko sairaalan rakenne romahtaa.
Synnytysten ympärille rakentuu sairaalan päivystysvalmius. On arvioitu, että sairaalan
statuksen muutos aiheuttaisi 30 miljoonan euron lisäkustannuksen kuljetus- ym. menoina.
Päivystäviin sairaaloihin on rakennettava lisää leikkaussaleja ja vuodepaikkoja. Samalla
meidän keskussairaalaan tehdyt investoinnit menevät hukkaan. Myös erikoislääkäreiden ja
-hoitajien määrä vähenisi ja palvelujen saatavuus huononisi. Tällainen muutos entisestään
heikentäisi Itä-Suomen kehitystä.
Koko Suomi on pidettävä asuttuna ja turvattava palvelujen tasapuolinen saatavuus. Ei kannata tehdä hätiköityjä, lyhytnäköisiä ratkaisuja ennen kun kaikki laskelmat on tehty ja analysoitu. Sen jälkeen vasta on poliittisten päätösten aika.
Meidän tulee toimia oman 50-luvulla luodun sairaalan säilyttämiseksi.
Tuula Lindh
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen valtuutettu