Hilla Kauhanen: Silmäterveyden lainsäädäntö vastaamaan tätä päivää!

Miltä kuulostaisi tilanne? Olet loukannut polvesi parikymppisenä ja polveen on tehty leikkaus. Tämän jälkeen joka kerta halutessasi fysioterapeutin palveluja mihin tahansa vaivaan, sinun tulee ensisijaisesti hakeutua ortopedin vastaanotolle. Kuulostaa absurdilta, mutta vastaavanlaisena voidaan pitää tämänhetkistä tilannetta koskien näkemiseen liittyviä palveluja.

Joka ikinen kerta kun henkilö, jolle on tehty silmämunaan kohdistunut leikkaus, pitäen sisällään niin silmien taittovirheleikkauksen, kaihileikkauksen tai vaikkapa kahdeksanvuotiaana tehdyn karsastusleikkauksen, hankkii silmälasit, on hänen hakeuduttava silmätautien erikoislääkärille. Tämä velvoite tulee asetuksesta terveydenhuollon ammattihenkilöistä vuodelta 1994. Toimintaympäristön, asiakastarpeiden sekä koulutussisältöjen muuttuessa tulee myös lainsäädännön ja asetuksien vastata tätä päivää.

Kun regulaatiota on liikaa tai sitä tehdään vanhentuneilla tiedoilla, syntyy palvelujärjestelmään tulppia. Nämä pullonkaulat estävät tarkoituksenmukaisen resurssien käytön ja aidosti tehokkaan sekä asiakaskeskeisen järjestelmän. He, jotka tarvitsevat hoitoa, eivät sinne pääse ja tärkeää työtä joudutaan ohjaamaan terveisiin asiakkaisiin, jotka eivät erikoislääkäritasoista hoitoa tarvitse. Tämän problematiikan kohtaa optometristi työssään.

Minne voit ohjata terveen silmälaseja haluavan ihmisen, kun silmäterveyden osalta jonojen pituus on maassamme kohtuuttoman pitkä? Toisaalta myös silmälasit ovat näkemisen kannalta monelle välttämättömyys esimerkiksi liikkumisen tai työkyvyn kannalta. Lasien rikkoutuessa ei ole mahdollista odottaa kuukausia silmätautien erikoislääkärin vastaanotolle pääsyä. Tarkoituksenmukaisinta olisi saada palvelu suoraan optometristin vastaanotolta.

Optometristi on laillistettu terveydenhuollon ammattilainen ja näkemisen asiantuntija. Optometristi on koulutettu havaitsemaan tilanteet, jotka tarvitsevat silmätautien erikoislääkärin tutkimusta ja hoitoa. Ei meillä yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää järjestelmää, jossa terveitä ylihoidetaan ja apua tarvitsevat joutuvat jonoihin odottamaan! Tilanne ei ole inhimillisesti eikä taloudellisesti kestävällä tasolla! Oikeanlaisen ammattitaidon hyödyntäminen oikeassa paikassa sekä järkeistetty ammattihenkilöiden työnjako auttaisi pienentämään jonoja julkisessa terveydenhuollossa sekä helpottamaan kustannuspainetta. Tämän vuoksi ammattihenkilöasetus pykälä 16 tulee muuttaa vastaamaan nykyistä tilannetta.