Maarit Eskola-Heikkinen: Yksityiset palveluntuottajat ovat tärkeä resurssi hyvinvointialueen palvelutarjonnassa
Hyvinvointialueen haasteista raha ei ehkä olekaan tulevaisuudessa suurin murhe, vaan henkilöstön riittävyys. Eli se, että palveluita yleensäkin pystytään tarjoamaan !
Tarjoaminen ja järjestäminen ovat eri asia kuin tuottaminen. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä työskentelee paljon yksityissektorilla. On välttämätöntä ottaa tämä resurssi aidosti käyttöön; nythän se on jäänyt hyödyntämättä. Etelä-Karjalan hyvinvointialueen strategiassa onkin palveluiden sujuvuus huomioiden kumppanuudet ja monituottajuus. Tämä pitää oikeasti ottaa käyttöön !
Valitettavasti Ekhvan alueen silmälääkärien ylimitoitettu kustannus leimaa ja haittaa koko yksityissektorin mainetta. Toivottavasti kaikki ovat ymmärtäneet tähän johtaneen syyn: edellinen sote-uudistuksesta päättänyt hallitus esti kokonaisulkoistuksen, jolloin tällainen tilanne pääsi syntymään.
Kun julkinen ja yksityinen puoli nähdään aidosti kumppaneina eikä kilpailijoina, on mahdollisuus saada potilaslain pykälä 5 toteutumaan. Lain mukaan kuntoutujalle kuuluu oikeus saada aidosti tietoa eri hoitovaihtoehdoista. Tämän jälkeen kuntoutuja voi itse tehdä päätöksen jatkohoidostaan omista lähtökohdistaan. Tämä pätee kaikkeen terveydenhuoltoon. Asiakas sitten päättää, haluaako mahdollisesti käyttää enemmän omaa rahaa. Kaikki paras osaaminen ei välttämättä ole julkisella puolella. On siis oikein ja ammattihenkilöiden velvollisuuskin kertoa asiakkaalle eri hoitovaihtoehdoista. Mielestäni motivoitunut ammattilainen on kiinnostunut ja tietoinen, siitä mitä esimerkiksi Ekhvan alueen yksityissektori tarjoaa!
Yksityissektori on perinteisesti ollut esimerkiksi fysioterapeuteille merkittävä työllistäjä. Oman 40-vuotisen yrittäjäuran aikana on valitettavasti välillä ollut epäluuloa yksityissektorin laatua kohtaan. Kuitenkin kaikissa tarjouskilpailuissakin on vaadittu tietyt osaamisalueet- ja tasot, ja samanaikaisesti julkisella puolella samoja vaateita samaan työhön ei ole ollut.
Ainakin fysioterapian alalla yksityissektorin maine on ollut henkilöstöä kouluttava ja ajan hengessä mukana oleva toimija. Tämän takia itsekin aikanaan läksin yksityissektorille töihin – kehittymään.
Mainitsin aiemmin: ”Jos asiakas haluaa käyttää enemmän omaa rahaa.” Omaa rahaa ovat myös ne veroeurot, joilla julkisella puolella ”lähes ilmaiset palvelut” tuotetaan. Yksityissektorilla on maine kalliina vaihtoehtona. Ja samaan aikaan julkinen puoli ei ole pystynyt omia kustannuksiaan sanomaan.
Nyt muun muassa Suomen Kuntoutusyrittäjät ovat selvittäneet mahdollisimman monen hyvinvointialueen lääkinnällisen kuntoutuksen kustannukset. Hinnat vaihtelivat jostain syytä monia kymmeniä euroja per hoitokäynti. Kertooko se siitä, että kustannuksia ei osata laskea?
Vertailussa hyvinvointialueiden fysioterapian hinta oli 135€ . Hoitokerran kestoa ei mainittu. Tämä verrattuna siihen, että Kelan vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta yksityissektorin tyypillinen laskutus per 45 min on noin 60-70 euroa.
Yksityissektori on siis vielä hyödyntämätön resurssi, joka vieläpä säästää euroja. Otetaan koko alueen työkalupakki käyttöön, ettei käy niin, että jos oma työväline on vain vasara, niin asiakkaan ongelmat näyttävät helposti naulalta.
Hallitulla ja suunnitelmallisella palvelusetelien käytöllä lisätään palvelumäärää, asiakaslähtöisyyttä ja valinnanvapautta eli juuri niitä tavoitteita, mitä sote-uudistuksella on haettu. Eläköön potilaslain 5§!
Maarit Eskola-Heikkinen
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen varavaltuutettu
Toimitusjohtaja-työfysioterapeutti-yrittäjä vuodesta 1984