Ville Tanskanen: Talouden sopeuttaminen ohjaa hyvinvointialueiden toimintaa
Hyvinvointialueuudistukselle asetettiin hienoja tavoitteita Marinin hallituksen toimesta. Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti sosiaali- ja terveyspalveluihin, vastata ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin sekä hillitä kustannusten kasvua.
Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteiden toteutumista on vielä liian aikaista lähteä arvioimaan kokonaisuutena. Hyvinvointialueet ovat hyvin erilaisissa tilanteissa toisiinsa verrattuna. Meillä Etelä-Karjalassa sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen palveluiden integraatio on toteutettu jo vuosia sitten. Joillain hyvinvointialueilla ollaan vasta tämä taipaleen alkumetreillä, kun tähän mennessä kaikki on ollut kuntavetoista.
Etelä-Karjalassa näihin sote-uudistuksen tavoitteisiin on pyritty jo pitkään. Tavoitteiden saavuttamista on vaikeuttanut aikaisemmassa ja nykyisessä järjestelmässä kaksi asiaa: alimitoitettu rahoitus ja ammattitaitoisen henkilöstön puute.
Etelä-Karjalassa sote-uudistuksen päämäärien saavuttamiseksi on laadittu hyvät ja kattavat strategiset tavoitteet. Tällä hetkellä tuntuu, että kustannusten kasvun hillintä tavoitteena on jyrännyt alleen kaikki muut hyvät ja välttämättömät toiminnan kehittämisen tavoitteet. Hyvinvointialueiden tulokset tulevat painumaan raskaasti tappiollisiksi. Alijäämät on lain mukaan katettava enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien, eli käytännössä vuoden 2023 alijäämä pitää kattaa vuoden 2026 loppuun mennessä.
Talouden sopeuttamistoimenpiteet ovat välttämätöntä tehdä. Toisaalta hyvinvointialueilla on palveluiden järjestämisvelvollisuus eri lakien perusteella, taustalla on myös perustuslain velvoite jokaiselle oikeudesta riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Hyvinvointialueilla on mahdollisuus karsia palveluita, jolloin ihmisten oikeus riittäviin palveluihin vaarantuu. Voidaan myös tehdä palveluiden tehostamista, uudelleen järjestelyä ja muita kehittämistoimenpiteitä. Näiden osalta ongelmana on se, etteivät niiden tulokset välttämättä näy taloudessa riittävän nopeasti.
Nykyinen rahoituspohja on ollut alun perin alimitoitettu. Hyvinvointialueiden realistiset mahdollisuudet saavuttaa taloudelliset tavoitteet ovat melko heikot. Jos alijäämien kattamisaika olisi pidempi, niin hyvinvointialueilla tehtävä hyvä työ palveluiden, palveluverkon ja kaiken muun toiminnan tehostaminen ehtisi tuottaa taloudellisestikin toivotun tuloksen.
Taloudellisten tavoitteiden osalta on selvää, että jos niitä ei saavuteta, hyvinvointialue joutuu arviointimenettelyyn. Arviointimenettelyä varten asetetaan arviointiryhmä, joka muodostuu valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, sisäministeriön ja hyvinvointialueen jäsenistä. Arviointiryhmä tekee ehdotuksen hyvinvointialueen talouden tervehdyttämiseksi sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen järjestämisen edellytysten turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Käytännössä hyvinvointialue menettää ainakin osittain autonomian päätöksentekoon. Pahimmillaan tämä prosessi voi johtaa hyvinvointialueiden yhdistämiseen isommiksi kokonaisuuksiksi.
Näyttää siltä, että lähes jokainen hyvinvointialue joutuu arviointimenettelyyn jossain vaiheessa. Epätietoisuus arviomenettelyn seurauksista varjostaa hyvinvointialueiden toimintaa. Sopeutus- ja säästötoimenpiteet heikentävät sitä optimistista kehittämisen henkeä, joka toiminnassa on ollut. Sopeuttamisen nimissä joudutaan tekemään palveluita heikentäviä päätöksiä, joilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia.
Toivottavasti talouteen ja palveluiden järjestämiseen löydetään nopeasti tasapaino.
Ville Tanskanen
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen valtuutettu