Sanna Prior: Nuorten psyykkisten ongelmien hoitoon löydettävä uusia toimintatapoja

Etelä-Karjalan hyvinvointiraportista olemme vuosi toisensa jälkeen saaneet lukea, kuinka suurin osa nuoristamme voi hyvin, mutta pienellä osalla ongelmat kasautuvat ja monimutkaistuvat. Näitä nuoria auttaaksemme tarvitsemme uusia toimintatapoja ja tehokkaampaa yhteistyötä eri tahojen välillä.

Parissakymmenessä vuodessa nuorten psykiatriakäyntien määrä poliklinikoilla on nelikertaistunut ja osastojaksojen määrä kaksinkertaistunut. Samaan aikaan psykiatriaan käytetty rahamäärä on koko tämän ajan pysynyt samalla tasolla. Kuten muuallakin erikoissairaanhoidon puolella, myös psykiatrian ammattilaisia on liian vähän suhteessa apua tarvitseviin nuoriin.

Nämä arvokkaat, puutteelliset resurssit on valjastettava käyttöön mahdollisimman tehokkaasti. Tällä hetkellä erilaiset kirjaamiset vievät suunnattoman paljon niin opettajien kuin terveydenhuollon ammattilaisten aikaa ja tärkein työ, eli henkilökohtainen nuoren kohtaaminen syvällisellä tasolla ei toteudu.

Yksi toimintatapa, jolla voisimme tehostaa nuorten parissa tehtävää hoidollista työtä on esim. Lasten ja nuorten talon (Lanu) jalkautuvat palvelut. Kouluissa lapsilla, joilla on psyykkisen tuen ja kuntoutuksen tarve, voi olla henkisesti vaikea mennä palveluiden luo. Lapset, eivätkä välttämättä heidän vanhempansakaan, kykene sitoutumaan siirtymiin koulun ja Lanu-talon välillä. Siirtymät vievät myös ison ajan koulupäivästä, joka taas aiheuttaa lisähaasteita koulutyöhön. Jos terapeuttien, psykiatristen sairaanhoitajien ja lasu-työntekijöiden käyntejä siirretäisiin oppilaitoksiin, helpottuisi nuorten avunsaanti huomattavasti ja hoitoketjujen katkeamisilta voitaisiin välttyä.

Nuorisopsykiatrian professorin Anu Raevuoren (HS 19.11.2023) mukaan hyvä psykiatrinen hoito on vaikuttavaa ja perustuu psyykkisten oireiden ja niiden taustasyiden hoitamisen lisäksi ihmisen näkemiseen kokonaisuutena. Tällä hetkellä moni nuori jää tarvitsevansa avun ulkopuolelle. Usein päädytään tilanteeseen, jossa lastensuojelu ja hoitopuoli pallottelevat vastuuta toisilleen sen sijaan, että ottaisivat yhdessä vastuun lapsen tai nuoren hyvinvoinnin vahvistamisesta.

Lastensuojelun ja psykiatrian yhteisyötä on tehostettava ja vastuita selkeytettävä, jotta ongelmien keskiössä oleva nuori ja hänen perheensä saa tarvitsemansa tuen oikea-aikaisesti.

Sanna Prior

Etelä-Karjalan hyvinvointialueen valtuutettu