Tuula Lindh: Onko lääkäripula ikuisuuskysymys?
Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toiminta on hyvin riippuvaista
lääkäreiden saatavuudesta. 1990-luvun laman aikana seurasi lyhytaikainen pieni
lääkäreiden työttömyys. Siitä pelästyneenä ryhdyttiin varomaan lääkäreiden lisäkouluttamista. Vuonna 2012 päätettiin lisätä lääkäreiden koulutusta 600:sta koulutuspaikasta 750:een koulutuspaikkaan, mutta koulutuksen lisäys tapahtui vasta 2016.
Mutta työvoiman lisäystä tämä alkoi tuottaa 2021 lähtien.
Lisäksi noin 100 suomalaista lääkäriä valmistuu vuosittain ulkomailta. Eikö olisi
parempi kouluttaa lääkärit itse? Vaikka kansainvälisyydestä ei suurta haittaakaan
ole, päinvastoin. Tänä syksynä lisättiin viisi aloituspaikkaa / tiedekunta – yhteensä
25 paikkaa.
Koulutuksen lisäystä on vastustettu sillä perusteella, että koulutus kestää niin kauan,
että se ei ehdi vaikuttaa, ja että koulutus on niin kallista. Nykyisillä
ostopalvelulääkärimenoilla rahoitettaisiin koko lääkärikoulutus.
Jos aloituspaikkoja lisättäisiin 40 / tiedekunta, niin kahtena ensimmäisenä vuonna se
merkitsee sitä, että luentosalissa istuu 40 opiskelijaa lisää kuuntelemassa samaa
luentoa. Voitaisiin myös lisätä tiedekuntien välistä yhteistyötä yhteisluennoilla, koska
koulutus on samansisältöistä kaikissa tiedekunnissa.
Nykyinen lääkäripula johtaa hätäratkaisuihin: esimerkiksi Kouvolassa peruttiin
kouluterveys- ja ehkäisylääkäriajat, jotta saadaan akuutit toiminnat hoidettua.
En näe muuta mahdollisuutta kuin nopeasti lisätä lääkärikoulutusta. Pitäisikö
perustaa työryhmä seuraamaan terveydenhuoltoalan koulutusta
kokonaisuudessaan, jotta sitä voitaisiin joustavasti lisätä ja vähentää
työvoimatarpeen mukaan. Lisäksi turhaa lomakeviidakkoa pitää karsia niin, että
ammattilaiset pystyvät työskentelemään tehokkaasti.
Perusterveydenhuollossa lääkäreiden toimintamahdollisuuksia pitäisi kehittää
esimerkiksi ottamalla käyttöön muissa pohjoismaissa toimiva omalääkärimalli. Näin
lääkäri pääsisi paremmin vaikuttamaan oman työnsä sisältöön. Tämä parantaisi
työssä jaksamista ja lisäisi työssä viihtymistä.
Hoidon jatkuvuus on potilaankin kannalta erittäin tärkeää!
Tuula Lindh
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen varavaltuutettu (kok)