Päivi Löfman: Positiivinen kokemus työstä tuottaa työn iloa

Etelä-Karjalan hyvinvointialueen palvelustrategiassa 2023-2025 todetaan, että olemme edelläkävijäyhteisö, jonka vuoksi hyvinvointialueellamme on saavutettavat palvelut, Suomen hyvinvoivin väestö ja onnellisimmat työntekijät. Lisäksi palvelustrategian yhtenä painopistealueena on henkilöstöön panostaminen, uskotaan siihen, että hyvinvoiva henkilöstö tekee oikeita asioita oikealla tavalla. Tämän ohella on oleellista hyvä sisäinen ja ulkoinen työnantajakuva ja hyvin johdettu henkilöstöpolitiikka.

Työvoiman saatavuus on ollut haaste laadukkaalle palvelutuotannolle. Henkilöstön vaihtuvuus ja rekrytoinnin ongelmat ovat koetelleet hyvinvointialuetta. Tähän on reagoitu panostamalla henkilöstön ammattitaidon jatkuvaan kehittämiseen ja työhyvinvointiin modernin tietojohtamisen keinoin. Poissaoloja ja niiden syitä tarkastellaan.

Hoitotyöntekijöillä on monesti ruuhka-aikoja, kuten COVID-19 pandemia on osoittanut aikaisempina vuosina ja tälläkin hetkellä. Nämä vaativat henkilökunnalta joustavuutta ja venymistä ja ruuhkauttavat muita toimintoja merkittävästi.

Täytyy muistaa, että hyvinvointialueen toiminnan tuloksellisuutta tarkastellaan toiminallisena ja taloudellisena onnistumisena. Vaikuttavuustutkimusta on niukemmin. Tuottavuusongelma syntyy, kun talouden tasapainottamisen haaste ja henkilöstökysymys ovat rinnakkain. On suuri huoli maakuntamme veto- ja pitovoimasta. 

On eri tapoja hankkia osaavaa hoitohenkilökuntaa. Jotta me saisimme osaavaa ja ammattitaitoista työvoimaa, meidän tulee saada heidät myös jäämään maakuntaan. Tätä on tärkeää tarkastella perhepoliittisista ja muistakin eri näkökulmista. Työperäinen maahanmuutto on yksi ratkaisu työvoiman saatavuuteen ja riittävyyteen. Olisiko panostettava myös enemmän henkilöstön vuokraukseen, mikä toiminta tapahtuu hyvinvointialueen tiloissa ja johdolla?

Hyödyntämällä kaiken kaikkiaan hyvinvointialan tutkimusta ja sen tuottamaa tietoa ja teknologista osaamista ratkaisuineen on yksi oleellinen tekijä työvoiman pysyvyyteen ja hyvinvointiin. Lisäksi kv- osaaminen tulee entistä tärkeämmäksi tulevaisuudessa. Eri kulttuureista tulevien työntekijöiden pysyvyyden kannalta on merkittävää, että tunnemme heidän kulttuuriaan ja suhtaudumme heihin tasapuolisesti työntekijöinä.

Mielipidemittauksissa hoitotyön arvostus, sairaanhoitajan ja lääkärin ammatit ovat olleet etusijalla.  Kuitenkin kokonaisuutena hoitotyön arvostus ja näkyvyys mediassa on ollut viime aikoina kriittistä. Jostain on tullut pitkälti ajatus hoitotyön uuvuttavuudesta. Puhutaan loppuun palamisesta, esimerkkejä annetaan ammatin vaihtamisesta ja muutosta paremman ansion perään ulkomaille. Nämä esiintulot ovat omiaan estämään alalle hakeutumista tai ainakin miettimään sitä tarkoin. Tähän meillä ei ole varaa! Hoitotyön imago on syytä muuttaa positiivisempaan suuntaan. Se on kansallinen tehtävä.

Hoitotyön koulutuksen vetovoima on ollut yleensä ottaen hyvä. Olen lähes kolmenkymmenen vuoden hoitotyön yliopettajan työssäni ammattikorkeakoulussa kuullut hyviä kokemuksia opiskelijoilta ja valmistuneilta hoitotyöntekijöiltä, niin sairaan-. terveyden- kuin ensihoitajilta. Olen saanut nähdä ja kokea monta upeaa kasvutarinaa.  Niille on ollut kuvaavaa kokemus oikeasta uravalinnasta. Miten tämä jatkuisi työelämässä? Hyvin tehdystä työstä tulee hyvää palautetta asiakkailta, hyvä mieli, ja se kannustaa jatkamaan samalla tavalla. Työn ilo tulee saada takaisin.