Markku Hupli: Hyvinvointialueet ja työterveyshuolto

Kun sote-uudistuksen 21 uutta hyvinvointialuetta aloittivat toimintansa vuoden 2023 alussa, vaihtui kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa olevilla paitsi työnantaja, usein myös työterveyshuollon tuottaja. Vanhastaan sairaanhoitopiirit kuin kunnatkin olivat pääsääntöisesti järjestäneet työntekijöidensä työterveyshuollon omana toimintanaan, joskin eräissä sosiaali- ja terveydenhuollon integroiduissa kuntayhtymissä oli työterveyshuolto joko in-house yhtiönä tai myös kokonaan ulkoistettu.

Työterveyshuolto tulee järjestää hyvinvointialueen omalle henkilöstölleen (työterveyshuoltolaki TTHL 1383/2001, 4 §) mutta myös hyvinvointialueen yrityksille ja yrittäjille (terveydenhuoltolaki 1326/2010, 18 §).

Lakisääteinen ennaltaehkäisevä työterveyshuolto tulee järjestää työterveyshuoltolain ja hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti. Lisäksi hyvinvointialue voi järjestää työntekijöilleen vapaaehtoisia sairaanhoidon palveluita. Työterveyshuoltoa järjestettäessä tulee noudattaa tasapuolisen kohtelun vaatimusta.

Hyvinvointialueilla on periaatteessa 4 vaihtoehtoa työterveyshuollon järjestämiselle:

• 1. Hyvinvointialueen oma työterveyshuoltoyksikkö

• 2. Hyvinvointialueen ja kunnan/kuntien yhteinen työterveyshuoltoyhtiö (in-house)

• 3. Hyvinvointialueen ja toisen organisaation yhteinen työterveyshuoltoyhtiö

• 4. Työterveyshuollon palveluntuottaja

Entisessä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä (Eksote) päätettiin hankkia työterveyshuoltopalvelu ensin omana (yhdessä Lappeenrannan kaupungin kanssa) toimintana (in-house yhtiö eli Etelä-Karjalan työkunto Oy) ja sittemmin myydä tämä palvelu yksityiselle työterveyshuoltotuottajalle.

Uusilla hyvinvointialueilla on tuhannen taalan paikka satsata työkykyjohtamiseen ja vaikuttavaan työterveysyhteistyöhön.  Tämän avulla voisi säästää henkilöstön sairauspoissaolo- ja eläkekustannuksissa ja parantaa myös tuottavuutta ja lisätä työntekijöidensä terveyttä ja työhyvinvointia.

Joitakin aikoja sitten työterveyshuoltoa on myös arvosteltu, mm Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen (Yle 18.04.2022), eriarvoisuutta ylläpitävänä toimintona.

Työterveyshuollosta on tullut työssäkäyvien yleensä melko terveiden perusterveydenhuolto, joskin eräät suuret työnantajan ovat uusissa työterveyshuoltosopimuksissa alkaneet rajata kansansairauksien hoidot työterveyshuollon ulkopuolelle kuormittaen näin ollen lisää julkista kurjistunutta perusterveydenhuoltoa.

Väestön kokonaisterveyshyödön – ja kustannusten kannalta työantajien työterveyshuollon säästöt (myös EKHVAN) kannattaisi ottaa ei niinkään kansansairauksien hyvästä hoidosta,  vaan enemmänkin sellaisten  sairauksien hoidosta, jotka eivät lisää juurikaan muuta tautitaakkaa, esim ihotaudit, korvat, silmät ja  gynekologia.

Kansaneläkelaitos (Kela) maksaa työnantajalle jälkikäteen korvausta työterveyshuollon kustannuksista. Osa työterveyspalvelujen kustannuksista maksetaan siis työnantajalle takaisin, kun tietyt ehdot täyttyvät.

Kelan maksamat korvaukset rahoitetaan valtion osuudella, työnantajien sairausvakuutusmaksulla ja palkansaajien sekä yrittäjien päivärahamaksulla. Korvauksen rahoittamisesta vastaavat pääasiassa työnantajat (52 %) ja palkansaajat sekä yrittäjät (48 %). Valtio rahoittaa eräät yrittäjien sairaanhoidon ja maatalousyrittäjien työterveyshuollon korvauksista.

Työnantajien kontolle jää se osuus työterveyshuoltomenoista, joista Kela ei maksa korvauksia. Kun tämä huomioidaan, ovat työnantajien kokonaiskustannukset työterveyshuollon järjestämisestä käytännössä noin 60 – 80 prosenttia.

Työterveyshuollon tavoitteena on tukea työntekijän työkykyä koko työuran ajan. Työnantaja ja työterveyshuolto myös tekevät yhteistyössä kirjallisen kuvauksen työkyvyn hallinnan, seurannan ja varhaisen tuen toimintakäytännöistä.

Valtioneuvoston asetuksella (708/2013) säädetään hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta. Lisäksi edellytetään, että työterveyshuollolla on toimiva laatujärjestelmä.

Useilla alueilla hyvinvointialueen henkilöstöjaoksen tehtävänä on muiden tehtävien ohella, joita aluehallitus on jaostolle antanut, myös henkilökunnan työterveyshuollon toimintasuunnitelman periaatteiden hyväksyminen muun muassa huolehtimalla henkilöstön tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevien asioiden seurannasta ja paikallisten ohjeiden valmistelusta.

Mahdollistaako Suomessa vallitseva työterveyshuoltokäytäntö SOTE-uudistuksen yhden tärkeistä tavoitteista eli  tasa-arvoisen palvelujen saatavuuden  ja ihmisten välisen terveys- ja hyvinvointierojen vähentämisen? Sitä meidän on pakko alkaa myös avoimesti arvioida.