Ari Liljasto: Kompromissit ovat haaleita mutta useasti välttämättömiä

Hallitus julkisti tällä viikolla 60 miljoonan euron ratkaisupaketin autoilun ja liikkumisen kustannusten keventämiseksi. Päätös, jossa hyödynnetään ajoneuvoveron kevennystä, ammattidieseliä sekä jakeluvelvoitteen joustavuutta suoran polttoaineveron alennuksen sijaan, herättää ymmärrettävästi sekä kannatusta että kritiikkiä.

Ratkaisussa on kiistattomia hyötyjä. Valittu malli mahdollistaa tuen kohdentamisen ilman, että valtion verotulot kärsivät ennalta arvaamattoman suurta aukkoa, mikä on vastuullista julkisen talouden kantokyvyn kannalta. Valmisteltava ammattidiesel suuntaa helpotusta suoraan kuljetusalalle ja -yrityksille, mikä tukee suoraan suomalaista kilpailukykyä ja logistiikkaa. Ja pitää muistaa, että pitämällä kiinni jakeluvelvoitteen perusurasta ei vaaranneta pitkän aikavälin päästövähennystavoitteita samalla tavalla kuin laajamittaisella uusiutuvien polttoaineiden käytön vähentämisellä.

Toisaalta mallissa on myös ikävä kyllä omat huonot puolensa. Se ei huomioi kaikkien yrittäjien ja työlaisten arjen liikkumistarpeita. Ikävintä tässä kompromississa on se, että vaikka se on todellakin kaivattu ja oikeasuuntainen arjen pumppuhintoihin, niin se ei tuo heti huomenna helpotusta. Erilaisten tukien ja veronpalautusten yhdistelmä lisää hallintoa ja byrokratiaa. Ostovoimalle se tarkoittaa viivettä sen parannuksessa.

Hallituksen tarpeellinen kompromissi on totta kai tasapainoilua valtion budjetin, ilmastovelvoitteiden ja kansalaisten ostovoiman välillä. Se tarjoaa kohdennettua tukea niille, joille liikkuminen on elinkeino, mutta jättää valitettavasti monet yrittäjät ja työmatkalaiset autoilijat yhä toivomaan suorempia toimia polttoaineen hinnankorotuksia vastaan. Tasapainoilu on ymmärrettävää tässä taloustilanteessa, jossa valtiotaloudella liikkumatila on todella pieni, mutta viimeistään vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa koko paletti pitää tarkastella uudelleen. Sen pitää myös vastata sitä mitä Euroopan suuret valtiot puheistaan huolimatta tekevät oman autoteollisuutensa kanssa. Lisäksi pitää vakavasti miettiä kotimaisten polttoaineiden – esimerkiksi biokaasun, etanolin ja biodieselin verovapautta. Huoltovarmuus tarvitsee myös kotimaisia polttoaineita ja omavaraisuuden nostamista nykyisessä maailmantilanteessa.

Suomen etu on pyrkiä irtautumaan tuontiöljystä sekä mahdollistaa jakeluvelvoitteella suomalaiset uusiutuvien energioiden investoinnit.

Ari Liljasto
Eduskuntavaaliehdokas
Yrittäjä, rakennusterveysasiantuntija
Kotka