Päivi Löfman: Hoitajat uupuvat eettisen kuorman alle – näin menetämme veto- ja pitovoimaa Etelä‑Karjalassa

Hoitajat joutuvat tekemään valintoja omantuntonsa ja todellisuuden välillä. Hoitajat tietävät, mitä potilas tarvitsisi, mutta aika ei riitä. Riittämättömistä resursseista johtuva eettinen kuorma ja stressi uuvuttavat kokeneetkin ammattilaiset, ja täten hyvinvointialueen veto- ja pitovoima vähenee. 

Etelä‑Karjalan hyvinvointialueen suurin haaste on inhimillinen, ei niinkään tekninen tai taloudellinen. Hoitoalan veto- ja pitovoima on vaarassa heiketä. Se ilmenee hoitotyössä kiireenä, vaihtuvuutena ja kuormituksena, joka heikentää hoitajien jaksamista ja hoitotyön laatua. Rekrytointi ei yksin ratkaise ongelmaa, vaan meidän on huolehdittava, että osaajat myös pysyvät täällä.

Jaksaminen ei ole yksilön heikkoutta, vaan seurausta organisaation rakenteista. Kun henkilöstövaje kasautuu, ja työvuorot vaihtuvat viime hetkellä, jää liian vähän palautumisaikaa. Täten hoitajat joutuvat jatkuvasti tekemään valintoja, jotka ovat ristiriidassa heidän ammatillisen omantuntonsa kanssa. Eettistä kuormaa syntyy, kun hoitotyöntekijä tietää, miten olisi oikein toimia, mutta aika tai resurssit eivät riitä. Eettinen kuorma näkyy uupumisena, riittämättömyyden tunteena ja haluna vaihtaa alaa.

Työhyvinvointi ei lisäänny pelkästään virkistyspäivistä, vaan siitä, miten hoitotyön käytäntö sujuu. Täytyy olla realistinen henkilöstömitoitus, toimivat digijärjestelmät, työvälineet, esihenkilöiden tuki ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön. Stressiä ei yleensä synny työn sisällöstä itsestään, vaan siitä, ettei työtä voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Työn kuormitus kasvaa, kun mitoitus ei ole riittävää, perehdytys jää vajaaksi ja järjestelmät muuttuvat nopeammin kuin niihin ehditään kouluttautua.

Koulutuksen ja työelämän yhteistyö, kehittämishankkeet, ja jatkuva oppiminen ovat oleellisia veto- ja pitovoiman vahvistamiselle.  Laadukas ohjaus, riittävä perehdytys hoitotyöhön ja mahdollisuus osaamisen kehittämiseen ovat pitovoiman ydintä. Hoitotyön yliopettajana toimiessani olen nähnyt läheltä opiskelijoiden valitsevan työpaikan, jossa he kokevat arvostusta ja saavat tukea kehittymiseensä. Hyvä harjoittelukokemus ratkaisee usein sen, jääkö valmistunut ammattilainen Etelä‑Karjalaan vai ei.  Osaamisen kehittäminen ei ole ylimääräinen menoerä, vaan investointi, joka maksaa itsensä takaisin parempana työhyvinvointina ja pienempänä henkilöstön vaihtuvuutena.

Etelä‑Karjalan hyvinvointialueella me näytämme oikeaa suuntaa mihin pyrkiä. Se on edellyttänyt ja edellyttää päätöksiä, jotka perustuvat henkilöstön kokemuksiin. Realistinen ja oikea henkilöstömitoitus ei ole vain numerotietoa vaan vaikuttaa laajasti arjen sujuvuuteen hoitotyössä, asiakkaan kohtaamiseen, hoitotyön laatuun ja hoitajien jaksamiseen. Me investoimme ennalta henkilöstön hyvinvointiin eikä pidetä sitä kulueränä. Kun huolehditaan työntekijöiden hyvinvoinnista saavat asiakkaat parempaa ja laadukkaampaa hoitoa. Veto- ja pitovoima syntyy arjen teoilla hoitotyössä. Teot viestittävät, että täällä hoitotyöntekijöitä ja heidän osaamistaan arvostetaan, heidän ääntään kuullaan ja heidän hyvinvointiinsa panostetaan.

Päivi Löfman
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen varavaltuutettu
Terveystieteiden tohtori, filosofian tohtori