Christa Carpelan: Perhekeskuslääkärit voivat olla lasten ja nuorten palvelujen käännekohta

Hyvinvointialueiden suurin haaste lasten, nuorten ja perheiden palveluissa ei ole enää se, etteikö ongelmia tunnistettaisi. Haaste on se, että tunnistamisen jälkeen apu pirstaloituu, viivästyy tai ohjautuu väärään paikkaan. Siksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueen päätös perustaa kahdeksan uutta yleislääkärin virkaa perhekeskuksiin on mahdollisesti käännekohta koko palvelujärjestelmässä.

Perhekeskuslääkärimalli luo edellytykset perhevastaanotoille, joissa apu on lähellä, ajoissa ja moniammatillista. Kun neuvolassa, varhaiskasvatuksessa tai koulussa herää huoli, perhe tietää, minne mennä. Tämä on ratkaisevaa. Perhekeskuslääkäri toimii ikään kuin omalääkärinä lapsiväestölle – ammattilaisena, joka tuntee perheet, toimii osana perhekeskustiimiä ja varmistaa, että lapsen tai nuoren tilannetta tarkastellaan kokonaisuutena eikä yksittäisen palvelun näkökulmasta.

Kymenlaaksossa olemme samojen haasteiden äärellä: lasten ja nuorten mielenterveysjonot kasvavat, opiskeluhuolto kuormittuu ja erikoissairaanhoitoon ohjautuu paljon asioita, jotka kuuluisivat perustasolle. On kuitenkin tärkeää todeta, että Kymenlaaksossa on rakennettu toimiva ja laajasti yhteistyöhön perustuva perhekeskusverkosto. Kuntien, hyvinvointialueen ja järjestöjen yhteistyö on vahvaa, ja monia palveluja on onnistuttu kokoamaan perheiden näkökulmasta toimiviksi kokonaisuuksiksi. Juuri tätä olemassa olevaa perhekeskusverkostoa voisi vahvistaa perhekeskuslääkärimallilla, kuten Varsinais-Suomessa on tehty.

Tämä muistuttaa historiallisesti neuvolatyön syntyä. Aikanaan ymmärrettiin, että lasten terveyttä ei voi rakentaa vain sairaanhoidon varaan – tarvitaan ennaltaehkäisyä, seurantaa ja perheiden tukemista. Nyt olemme vastaavan murroksen äärellä mielenterveyden ja arjen toimintakyvyn kysymyksissä.

Eikä perhevastaanotto tarkoita, että koko perhe istuu aina saman pöydän ääressä. Se tarkoittaa, että perheen kokonaisuus tunnistetaan: lapsen oireet kietoutuvat usein vanhempien jaksamiseen, mielenterveyteen, päihdehaasteisiin tai arjen kuormitukseen. Kun nämä voidaan ottaa varhain käsittelyyn samassa toimintamallissa, estetään ongelmien kasautuminen. Kyse on myös taloudellisesta viisaudesta. Yhden syrjäytyneen nuoren kustannusten on arvioitu nousevan noin 1,2 miljoonaan euroon. Varhainen, lähellä toteutuva hoito maksaa murto-osan tästä. Tämä on investointi, joka maksaa itsensä takaisin – inhimillisesti ja taloudellisesti.

Ja on tärkeää ymmärtää, että tämä ei ole pois ikäihmisten palveluista. Päinvastoin: kun lasten ja nuorten asiat hoidetaan perhekeskuksissa, aikuisten sote-keskukset voivat keskittyä paremmin ikääntyneiden palvelutarpeisiin. Lisäksi malli kytkeytyy nuorten terapiatakuuseen ja valtion erillisrahoitukseen.

Jos haluamme oikeasti siirtää painopistettä varhaiseen tukeen ja katkaista kasvavat mielenterveysjonot, tämä on yksi konkreettisimmista keinoista.

Christa Carpelan
Kymenlaakson aluevaltuuston puheenjohtaja