Mervi Liimatainen: Myös pikkukunnat tarvitsevat sote-palveluja

Kymenlaakson hyvinvointialueen talous on haasteellisessa tilanteessa. Tulot eivät riitä menoihin. Samaan aikaan pitäisi pystyä kattamaan kertynyttä alijäämää. Vaikea yhtälö, eikä Kymenlaakso ole yksin tällaisessa tilanteessa. Joillakin alueilla menee vielä huonommin.

Luonnollisestikin tässä tilanteessa mietitään, mitä palveluja järjestetään uudelleen tai jopa lakkautetaan. Hyvinvointialueen hallitus linjasi jo joulukuussa 2023, että Kymenlaakson 13 terveysasemasta kuusi lakkautetaan. Ensimmäisenä lakkautuslistalla ovat Miehikkälän, Elimäen ja Jaalan terveysasemat. Näistä Miehikkälän ovet ovat jo sulkeutuneet.

Kolmea muuta lakkautettavaa asemaa ei ole nimetty. Mutta kunnissa on käyty esittämässä lukuja terveysasemien asiakasmääristä asenteella ”ymmärrättehän, mitä luvut tarkoittavat”.

Luonnollisestikin pienen kunnan terveysaseman asiakasmäärät ovat suuren kaupungin lukuja pienemmät, koska väestöpohja ja siten käyttäjäkunta on pienempi. Mutta myös pienen kunnan sote-valtionosuudet menevät nyt yhteiseen kassaan hyvinvointialueelle.

Yhtenä sote-uudistuksen perusteena oli turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimen palvelut kaikille suomalaisille. Miten ne ovat yhdenvertaiset, jos syrjemmältä terveysasemat suljetaan ja tarjolla vain oma-apua saada itsensä jonnekin kauemmas palveluun?

Missä ovat lääkärin etävastaanotot, joihin voi osallistua kotikoneella? Tai pyörillä kulkevat palvelut asiakkaan luo? Pikkukunnissakin on tiloja, joissa esimerkiksi terveydenhoitaja voisi säännöllisesti käydä. Tai onhan ainakin jossakin mietitty palvelulinjoja, jotka tuovat syrjemmältä palvelujen ääreen? Varmasti on mietitty, mutta niitä ei ole ehditty vielä tuoda käytäntöön, yritän optimistisesti asennoitua.

Mervi Liimatainen
Kymenlaakson hyvinvointialueen varavaltuutettu