Antti Pätilä: Puun ja kuoren välissä
Hyvinvointialueilla valmistellaan vuoden 2025 talousarviota ja vuoden 2026 taloussuunnitelmaa ristiriitaisissa tunnelmissa. Hyvinvointialueita koskeva rahoituslaki edellyttää alueiden rahoituksen olevan tasapainossa vuoden 2026 lopussa niin, että myös aiemmin kertyneet alijäämät on katettu. Etelä-Karjalassa tämä tarkoittaa, että ennakoidulla valtion rahoituksella ja alueen omalla tulokertymäuralla edeten menoja tulisi karsia lähes viidennes. Hyvinvointialueen viranhaltijoiden näkemys on, että lain edellyttämässä kahden vuoden aikataulussa tehtävä on mahdoton kajoamatta oleellisella tavalla kansalaisten perusoikeuksiin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Etelä-Karjalan hyvinvointialueen viranhaltijat ovatkin esittäneet kahden vuoden jatkoaikaa, siis vuoden 2028 loppuun, talouden tasapainottamiseksi vaaditulla tavalla.
Samaa tuskaa kuin Etelä-Karjalassa koetaan valtaosalla muistakin hyvinvointialueista. Kuluvana syksynä jo kuusi aluetta on asetettu ministeriöiden erityiseen tarkkailuun talousongelmiensa takia, joskaan Etelä-Karjala ei ole näiden joukossa. Kun kaikkien hyvinvointialueiden tulisi esittää uskottava suunnitelma alijäämien kattamisesta ja talouden tasapainottamisesta vuoden 2026 loppuun mennessä välttääkseen arviointimenettelyn eikä lisäaikaa eikä merkittävää lisärahoitusta olla valtion taholta lupaamassa, ovat hyvinvointialueiden päättäjät nyt puun ja kuoren välissä; mistä karsia puuttumatta keskeisiin peruspalveluihin?
Pallo on nyt heitetty hyvinvointialueille osoittamalla rahamäärä, jolla tulee selvitä. Valtion menotalouden kannalta hyvinvointialueille kohdennettu vyönkiristys on ymmärrettävä kun valtion 2025 talousarvion menoissa (noin 89 mrd euroa) on tuloihin nähden yli 12 mrd euron aukko, jota paikataan lainanotolla. Valtion v. 2025 budjetoidut sote-kulut ovat noin 26 mrd euroa eli kolmannes kaikista menoista, joten paljon rahaa nielevissä toiminnoissa säästöpotentiaali on suurin. Tosin sosiaali- ja terveystoimessa ”vyönkiristys ja säästäminen” tarkoittaa sitä, että ei voida jatkaa aiemmalla kustannusten kasvu-uralla. Nytkin, siis valtion vuoden 2025 budjetissa sote-kulut kasvavat yli 2 mrd euroa vuoteen 2024 verraten.
Kun tilanne valtakunnassa ja hyvinvointialueilla on vähintäänkin haastava, on kysyttävä onko sote-uudistus onnistunut vai epäonnistunut. Tähän voi mielestäni vastata kyllä ja ei. Onnistunut siinä, että vastuu palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta osoitettiin alueille. Oliko aluejako ja onko alueiden koko optimaalinen, on jatkossa pohdittava tarkoin. Palvelujen tuottamisessa on taas epäonnistuttu esimerkiksi siinä, miten perusterveydenhuoltoa oli tarkoitus kehittää. Myöskään kalliin sairaalaverkon toiminnan rationalisointi ei ole edennyt. Päätöksenteko hyvinvointialueilla ja jopa ministeriöissä tahmaantuu liian usein oman alueen edunajamiseen. Lisäksi löytyy niin sanottuja yleisiä syitä (mm. terveydenhuollon monikanavaisuus, työvoiman saatavuusongelmat) uudistumisen esteinä.
Kokoomukselle kevään 2025 kunta- ja aluevaalit ovat haasteelliset. Miten selitetään äänestäjille menokurin välttämättömyys. Yli 30 vuotta sitten kovien menoleikkausten jälkeen Suomi oli toipumassa historiallisesta talousahdingosta Nokian siivittämänä. Nyt tilanne ei ole yhtä ahdistava kuin 1990-luvun alussa, mutta ilman määrätietoisia toimia maamme talouden tasapainoittamiseksi emme voi luvata paranevia emmekä välttämättä nykyisiäkään hyvinvointipalveluja.
Antti Pätilä
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen valtuutettu