Lilla Saaristo: Lapsuus on turvattava – uuden hyvinvointineuvolan aika on nyt

Kun kuntien palveluita siirrettiin alueellisiksi, ja myöhemmin hyvinvointialueille, lapsen ja perheen näkökulma jäi vaille riittävää huomiota. Tutkimustiedon valossa tiedämme, että ennakointi ja varhainen tuki ovat keskeisiä lasten hyvinvoinnin kannalta. Mitä aiemmin resursseja sijoitetaan lapsuuteen, sitä parempi on tulevaisuuden ennuste.

Yhteistyö ja toimivat rakenteet ovat avainasemassa, kun hyvinvointialueen palvelurakenteita räätälöidään uudella, erityisesti taloudellisesti kestävämmällä tavalla. Mielestäni tämä tarkoittaa vahvaa ennakoivaa työotetta.

Ennakoivasta työstä erittäin hyvänä esimerkkinä on Imatralla aikaisemmin toiminut hyvinvointineuvolamalli. Imatralle vuonna 2009 perustetun hyvinvointineuvolamallin periaatteena oli tarjota varhaista apua ja ennaltaehkäisyä sekä tuoda kodinhoito ja perhetyö osaksi kaupungin yleispalveluja.

Hyvinvointineuvolamalli oli tehokas. Sen avulla tehtiin vauhdikkaita vaikutuksia, koska varhaisessa vaiheessa tuen osoittaminen tuotti nopeasti myönteisiä tuloksia sekä koko perheen toimintakykyyn että lasten hyvinvointiin, kasvuun ja oppimiseen. Hyvinvointineuvolamalli vähensi kuluja pitkällä aikavälillä.

On aika nostaa hyvinvointineuvolamalli uudelleen esiin ja soveltaa sitä nykyaikaisiin tarpeisiin. Uudistettu malli perustuisi vahvaan yhteistyöhön, tutkimustietoon ja ammattilaisten yhteiseen osaamiseen. Mallin lähtökohtana olisi asiakaslähtöisyys ja ratkaisukeskeisyys. Tavoitteena olisi vahvistaa vanhemmuutta nykyajan tietoon perustuvin keinoin tarjoten lapsille turvallinen ja terve kasvualusta.

Uudistettu hyvinvointineuvolamalli voisi olla käytössä varhaisista vuosista koko kouluvuosien ajan, jolloin koko laajan eri ammattilaisten muodostaman yhteistyöverkoston osaaminen tukisi perheiden toimintakykyä ja lasten hyvinvointia pitkäjänteisesti. Säästöjä syntyisi jo pelkästään siitä, että työaikaa ja resursseja säästyy. Esimerkiksi tietojen vaihto, palvelumuodosta toiseen siirtely ja kirjaamisten määrät vähenisivät merkittävästi.

Uusi hyvinvointineuvola voisi hyödyntää sosiaali- ja terveysalan osaamisen lisäksi varhaiskasvatuksen, kasvatustieteen, kehityspsykologian ja ohjaajuuden teorioita, tarjoten perheille avointa ja osallistavaa tukea läpi varhaisvuosien ja koulupolun. Uudistetun hyvinvointineuvolan avulla lasten ja perheiden elämään luotaisiin vahva matalan kynnyksen tuki. Tämä vähentäisi inhimillistä kärsimystä ja samalla keventäisi tarvetta käyttää taloudellisesti kalliimpia sekä vaikeasti saatavilla olevia palveluita. Uuden hyvinvointineuvolamallin avulla olisi mahdollista löytää uudenlainen tapa luoda hyvää elämää ja myönteistä tulevaisuutta.