Jutta Hartikainen: Tasa-arvo ja ihmisoikeudet huomioitava myös hyvinvointialueen päätöksenteossa

Hyvinvointialueella on edessään isoja päätöksiä muun muassa palveluverkkoon liittyen. Rahaa on annettu palvelujen järjestämiseksi sellainen määrä, että se ei riitä pitämään yllä nykyistä palveluverkkoa, vaan sekä palveluista että niiden fyysisistä sijainneista pitää karsia.

Karsiminen on lopulta se helppo ratkaisu, sillä karsimista parempaan lopputulokseen päästäisiin sillä, että ajateltaisiin koko palvelurakenne ja palveluverkko uusiksi eli mitä, miten, missä ja millaisin resurssein palveluita tarjottaisiin. Nyt ajan ja työmäärän säästämiseksi mietittävänä on lähinnä se, mitä toimipisteitä lakkautetaan ja mitä palveluita poistetaan palvelutarjonnasta. Lakisääteiset palvelut on kuitenkin minimitasolla taattava. 

Sote-uudistuksen tarkoituksena oli hillitä erikoissairaanhoidon kustannuksia ja tarjota parempia perusterveydenhuollon palveluita. Tarkoituksena oli, että perusterveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin pääsisi riittävän nopeasti ja perustason hoitoa ja palveluita saisi riittävissä määrin ja riittävän nopeasti, jotta jonot ja paine erikoissairaanhoidossa saataisiin purettua ja kustannuksia hillittyä. Perustason sosiaali- ja terveydenhuolto kun on kuitenkin huomattavasti edullisempaa kuin erikoissairaanhoito.

Nyt on kuitenkin käymässä päin vastoin. Kun perustason sosiaali- ja terveydenhuollosta karsitaan, niin silloin niiden ennaltaehkäisevien ja riittävän varhaisten tuen ja avun saatavuus ja saavutettavuus kärsii, jolloin taas luodaan lisää painetta erikoissairaanhoitoon. Ihminen hakeutuu päivystykseen, kun ei saa kohtuuajassa apua vaivaansa perustason sosiaali- ja terveydenhuollon kentältä. Päivystyshoito on todella kallista, eikä siellä hoideta muuta kuin sitä akuuttia vaivaa, jonka perusteella sinne on tultu. Syntyy hukka- ja häiriökysynnän kierre, jossa ihminen hakee yhä uudelleen ja uudelleen apua vaivoihinsa, ohjautuen hoitonsa kannalta vääriin paikkoihin, kun riittävällä resursoinnilla hänet olisi voitu hoitaa perustason sosiaali- ja terveydenhuollon puolella puolta pienemmin kustannuksin ja huomattavasti vähemmin inhimillisin kärsimyksin. 

Palveluverkkoa uudistettaessa on huomioitava tarkoin, että niin alueellinen kuin yksilöllinen tasa-arvo toteutuu ja että kaikkien kymenlaaksolaisten ihmisoikeudet otetaan huomioon hoitoon pääsyn turvaamiseksi ja asiallisen kohtelun takaamiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuus ja saavutettavuus on tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymys, joiden toteutumisesta Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on pidettävä tiukasti kiinni – myös täällä Kymenlaaksossa.

Jutta Hartikainen

Kymenlaakson hyvinvointialueen valtuutettu