Toni Suihko: Optimistinen pessimismi
Kun lähdin pohtimaan tämän kirjoituksen sisältöä, emme olleet kuulleet valtiovarainministeriön viimeisintä tulkintaa hyvinvointialueiden rahoituksesta. Reilu viikko sitten Etelä-Karjalan hyvinvointialueen tavoitteena oli 60 miljoonan säästöt, viimeisimmät terveiset nostivat tavoitteen 120 miljoonaan. Nämä luvut tyrmistyttävät. Jos lopettaisimme Etelä-Karjalassa esimerkiksi koko perusterveydenhuollon, olisi säästö paperilla noin 30 miljoonaa euroa vuodessa. Luonnollisesti näin ei tehdä. Tästä huolimattakin meidän tulee hakea säästöjä, tuottavuutta ja vaikuttavuutta – enemmän kuin koskaan.
Vaikka fokus menee nyt talousasioihin, on suurin haaste suomalaisten ikääntyminen. Ikääntymisen myötä palvelutarpeet kasvavat yli 6% vuodessa. Sote-henkilöstöstä 30% eläköityy seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tämä ongelma ei ratkea, vaikka valtiovarainministeriö jakaisi rahasammon jokaiselle hyvinvointialueelle. Työperäisen maahanmuuton on yksi keino mutta täytyy olla rehellinen itselleen. Suomi on liian myöhään liikkeellä. Työperäinen maahanmuutto korvaa vain pieneltä osin työelämästä poistuvien suurten ikäluokkien määrän.
Joku sanoisi, että aika pessimististä? Joku toinen voisi sanoa, että reaalitilanteen ymmärtäminen ja hyväksyminen on välttämätöntä, jotta voidaan nähdä tulevaisuuden mahdollisuudet – optimismiin on syytä. Vanhaan takertuminen on kuitenkin suurin synti minkä voimme tehdä.
Palveluverkkomme tulee muuttumaan. Henkilökuntamme ei riitä kaikkialle entiseen malliin. Kuntien alueilla olevat palvelupisteet muuttuvat hoitaja- ja sosiaalityöntekijävetoisiksi. Merkittävä osa palveluista muuttuu liikkuviksi – hammashuolto, laboratorio, sosiaalityö, ja myös lääkäripalvelut – siirtyvät pyörien päälle. Vaativa sosiaalityö ja lääkäripalvelut tarjotaan entistä enemmän keskitetysti, alueellisten pisteiden tueksi. Teknologia näyttelee merkittävää roolia. Merkittävä osa kontakteista tullaan hoitamaan digitaalisten palveluiden (älykkäät chat palvelut, videoyhteydet, etädiagnostiikka, kotiin vietävät teknologiat jne.) kautta. Kotiin vietävät teknologiat mahdollistavat jo nyt etäyhteyden koteihin ja näin vähentävät ajelua niiden asiakkaiden luo, jotka pärjäävät osin ilman fyysistä tukea. Fyysistä palvelua voidaan kohdentaa sitä eniten tarvitseville.
Teknologia tuo yhteisön osaksi ikääntyneiden arkea sote ammattilaisten lisäksi. Palvelutarpeen ennakointi keinoälyn avulla on jo olemassa. Esimerkiksi ikääntyneiden toimintakyvyn muutokset voidaan ennustaa yksilötasolla noin 2-3 vuotta etukäteen. Tällöin voidaan ennakoiden kohdentaa toimintakykyä kehittäviä ja ylläpitäviä palveluita. Lasten ja nuorten psykososiaaliset ongelmat ovat ennustettavissa noin 2-3 vuotta etukäteen. Teknologian avulla voimme mahdollistaa asiakkaan kokonaispalveluiden hallintaa, luukulta-luukulle juoksuttamisen sijaan. Keinoäly on lyönyt itsensä ”rytinällä” läpi viimeisen vuoden aikana. Konsulttiyritys Accenture on arvioinut, että keinoälyn tuella hoitajien työtehtävien suorittamista voidaan tehostaa noin 40%, lääkäreiden 30% ja hallinnollisen henkilökunnan 50-60%.
Yhteiskuntamme häpeä on ollut se, että emme etene näissä palveluissa riittävän ripeästi. Lainsäädäntö laahaa perässä ja olemme kansakuntana halunneet tarrautua vanhaan maailmaan, johon ei enää rakenteiden muuttuessa ole mahdollista palata. Tämän täytyy muuttua.
Tämä aika vaatii meiltä kaikilta enemmän. Suomalainen yhteiskunta on tarjonnut meille vaurastumisen myötä lisääntyvissä määrin yhteiskunnan tuottamia palveluita. Nyt joudumme kokemaan ajan, joissa yhteisöjen rooli kasvaa merkittävästi. On aika huolehtia myös toinen toisistamme.
Toni Suihko
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen valtuutettu (kok.)