Juha Kemppinen: Mitä tehdä rikkinäiselle terveydenhuoltojärjestelmälle?

Etelä-Karjalan hyvinvointialueen talous on tänä vuonna 30 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Potilaat jonottavat, hoitoon ei pääse. Työntekijät tuskailevat, että potilaita on liikaa, toiminta on kaoottista, ei ole tarpeeksi resursseja. Johtajat miettivät, miten saada resurssit riittämään. Aikaisemmin kunnat tekivät terveydenhuoltoon valmiiksi alijäämäisen budjetin, joka sitten loppuvuonna lisäbudjetilla kitisten hoidettiin. Tällaista mekanismia ei enää ole.

Poliitikot vakuuttavat äänestäjilleen, että he ovat yrittänyt kaikkensa. Eduskunnassa säädetään lakeja ajattelemalla, että kun hoitoon pääsy on merkittävä ongelma, niin säädetään laki. Resursseja samalla antamatta. Jopa 80 % sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävistä on tällä hetkellä lakisääteisiä. Äänestäjille toitotettua poliittista liikkumavaraa ei ole kuin tuo 20 %.

Jo 20 vuotta sitten Lillrank ym. kirjoittavat: ”Suomessa julkinen sektori tuottaa valtaosan hyvinvointipalveluista sosialistisella tuotantotavalla. Hitaan talouskasvun, vanhenevan väestön ja riittämättömän työllisyysasteen oloissa tällainen tuotantotapa joutuu kasvaviin vaikeuksiin. Ongelmat ilmenevät hoidon saatavuuden ongelmina, jonoina ja yleisenä resurssipulan kokemuksena. On vaikea kuvitella, että joku haluaisi ostaa terveydenhuoltojärjestelmän, jonka päällimmäisiä tunnusmerkkejä ovat pitkät hoitojonot, alhainen kapasiteetin käyttöaste ja sekava taloushallinto.” 2004 valtiovarainministeriö arvioi, että terveydenhuollon resursseista viidennes on ilmaa. 2023 VVM on vaatimassa ”ilmat pois” terveydenhuollon resursseista.

Miten tulla toimeen niukkojen resurssien kanssa

Potilaat maksavat terveydenhuollon todellisista menoista julkisella puolella 5 %, 95 % tulee veronmaksajilta. Potilasmaksuja ei voi enää korottaa, ne ovat meillä jo lakisääteisillä ylärajoilla. Jos on varaa, terveydenhuollon palvelut voi hankkia yksityiseltä toimijalta. Monella ei ole varaa yksityiseen.

Terveydenhuollollisesti kalleimmat vuodet ovat elämän kaksi ensimmäistä ja kolme viimeistä vuotta. Syntyvyys vähenee, joten säästöä syntyy. Ikäihmiset sen sijaan lisääntyvät. Kliinistä työtä tekevät tietävät liiankin hyvin, että viimeisten elinvuosien aikana tehdään paljon turhia tutkimuksia ja muuta potilaalle arvoa tuottamatonta toimintaa.

Airaksinen (2020) tiivistää terveydenhuollon talousongelman: hoivaa tarvitsevia ihmisiä hoidetaan hoidon kehyksessä. Terveydenhuollon päivystykseen tulee vanhoja rainaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat hoivaa, ei ole uutta hoidettavaa. Sairaalassa hoidetaan, ei hoivata. He ovat väärässä paikassa. Päivystävä nuori kollega totesi: se on sama, annetaanko aspiriini erikoissairaanhoidossa vai hoivakodissa.

Airaksisen mukaan ei auta hallinnonuudistus, ei uudet maakunnat eikä entistä pätevämmän ylimmän johdon hankkiminen. Hän esittää radikaalina ajatuksena, että ongelmat on kohdattava siellä, missä tuho kohtaa ihmistä, siis lattiatasolla, jossa työ tehdään. Hän kirjoittaa, ettei hallinto hoida eikä paranna ketään, hallinto hoitaa vain hallinnon. 

Terveydenhuollon tuotanto ei ole sujuvaa

Jo 2004 Paul Lillrank ym. kiinnittivät huomiota terveydenhuollon tuotannonohjaukseen. Keskeneräinen potilas aiheutti terveydenhuollolle samanlaisia ongelmia kuin keskeneräinen tuotanto teollisuudelle. Eli suomeksi: potilas jonottaa aina vain johonkin seuraavaan palveluun. Läpimenoajasta itse potilaalle tehtyjen asioiden aika on vain 5–10 %. Terveydenhuollon palvelut on järjestetty työntekijöiden näkökulmasta resurssitehokkaasti (kukin ottaa mahdollisimman monta potilasta päivässä), muttei potilaan näkökulmasta virtaustehokkaasti (ketterästi kerralla valmista). 

Resurssipulaan tarjottiin jo 2000-luvun alusta toimintojen ulkoistamista, nykyään jopa 30 % budjetista menee ostopalveluihin. John Seddon (2005, 2014) kirjoitti kalliista häiriökysynnästä, joka syntyy terveydenhuoltoon, kun palvelujärjestelmää rakennetaan tuotantovolyymin ja säästämisen varaan. Monet palvelujen ulkoistamissopimukset on laadittu volyymiin liittyen eli ulkoistetulle toimijalle on taloudellisesti edullista, että häiriökysyntää esiintyy. Ei ulkoistetulla toimijalla ole halua vähentää häiriökysyntää, koska se vähentäisi tuloja.

Malmivaara (2022) kirjoitti, kuinka Pierre Louis julkaisi vuonna 1828 tutkimuksen, jossa totesi, ettei suoneniskentä auta keuhkokuumepotilasta, kuten oli tehty yli 2000 vuotta. Meillä on terveydenhuollossa paljon toimintana ”suoneniskentää”, mikä hukkaa terveydenhuollon niukkoja resursseja. Malmivaara kirjoittaa potilaalle arvon tuottamisesta – arkivaikuttavuudesta. Eli siitä, että jostakin toiminnasta on oikeasti hyötyä potilaalle. Siihen tarvitaan laaturekistereiden tai vastaavien järjestelmien olemassaoloa. Meillä ei ole puolen miljardin budjetin firmassa edes kunnon tilastoja. James Harrington (1991) totesi: Mitä et voi mitata, sitä et voi hallita. Mitä et voi hallita, sitä et voi johtaa. Mitä et voi johtaa, sitä et voi parantaa.

Terveyspalvelujen radikaali uudelleenjärjestäminen on ainut keino siihen, että meillä Etelä-Karjalassa on laajan päivystyksen sairaala vielä 2030-luvulla.

Juha Kemppinen

Etelä-Karjalan hyvinvointialueen valtuutettu (kok.)