Pyry Mattila: Sote muuttuu, koska Suomi muuttuu
Pari viikkoa sitten tutkimusyhtiö MDI:n väestöennuste muistutti päättäjiä siitä minkä takia aika entinen ei koskaan palaa. Tai ehkä melkein, sillä edellisessä raportissa ennustettu syntyvyyden lasku olikin yllättävästi kääntynyt taas nousuun.
Niin tai näin, harmaantuva ja kasvukeskuksiin keskittyvä väestö on aikamme megatrendi, sekä Suomessa että muuallakin Euroopassa.
Etelä-Karjalan kunnissa ennustetaan väen vähenevän. Suurin pudotus ennustetaan Parikkalaan (-34 %) ja Rautjärvelle (-34 %), pienin taas Lappeenrantaan (-11 %). On selvää, että palveluiden rakennetta joudutaan mylläämään, ympäri Suomen.
Tilojen käyttöä ja -astetta tulee tarkastella kriittisellä silmällä tulevien vuosien aikana. On samalla huolehdittava riittävistä perusterveydenhuollon palveluiden saatavuudesta. Sydänsairaassa Itä-Suomessa moni yksinkertaisesti jättää hakeutumatta lääkäriin, jos matka palveluihin kasvaa liian pitkäksi. Näin on moni arkityössäni minulle henkilökohtaisesti sanonut.
Valtuustossa on nyt toistuvasti esitetty Helsingin kaupungin terveyskeskuskäyntien maksuttomuutta hyvinvointialuerahoituksen räikeänä epätasa-arvoisuutena, kuin asia olisi uusi alueuudistuksen jälkeinen lopputulos.
Maksuttomuus on kuitenkin ollut Helsingissä voimassa jo yli kymmenen vuotta, mm. työskennellessäni siellä terveysaseman lääkärinä (2018). Eksoten aikana ei asiakasmaksujen eroista tehty julkisia parahduksia, sillä ymmärrys päätöksen lopullisesta maksajasta (alueen kunnat) oli erilainen.
En tietenkään väitä, etteivät asiakasmaksujen erot olisi kasvava ongelma kasvavien etäisyyksien lisäksi. Sitä ne tutkimuskirjallisuuden perusteella ovat. Vaatimusten mekaniikka on kuitenkin selvästi muuttunut Eksoten ajoilta kirstunvartijuuden siirtyessä kunnilta valtiolle.
Asiakasmaksujen huojennukset ja -maksukatot ovat hyvin monimutkainen systeemi, joiden olemassaolosta moni ei ole edes kuullut. Siksi on välttämätöntä, että samaan aikaan nyt maksujen noustessa parannetaan myös neuvontaa.
Silmiinpistävää viime viikkojen mielipidekirjoituksissa on ollut, että päätösten vastustamisten sijasta ovat ehdokkaiden omat ehdotukset täysin puuttuneet. Ikään kuin palaaminen vanhaan olisi ratkaisu nykyisiin Suomen haasteisiin. Se kertoo visiottomuudesta, missä toivotaan, ettei kukaan kysy jatkokysymyksiä.
Yhtä kaikki, soten alkuperäinen idea oli taata kansalaisille yhdenvertaiset sotepalvelut. Siksi tulevalla hallituskaudella joudutaan ratkomaan hyvinvointialueiden välisiä eriytymiskehityksiä. Vaikuttaa myös siltä, etteivät rahoituksen määräytymisperusteet seuraa aitoja, muissa tutkimuksissa todettuja (Pähkinäsaaren rauhan rajan) sairastuvuuksien eroja.
Tilanne on hyvin ongelmallinen, mutta poliittisesti helppoa ratkaisua siihen ei ole. Siitä huolimatta nykyisen rahoitusmallin yli- ja alirahoituksen ongelmaa sekä kannustavuutta on kyettävä tarkastelemaan, pikimmiten.
(Lue lisää sairastavuuksien rajasta: Duodecim – Mikä Pähkinäsaaren rauhan raja oikeasti oli? https://www.duodecimlehti.fi/duo15965)
Pyry Mattila
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen valtuutettu ja aluehallituksen jäsen