Pia Rantanen: Kolmekymmentä vuotta ensiaskeleista

Tasan kolmekymmentä vuotta sitten esikoiseni otti ensiaskeleensa. Samaisena päivänä minut valittiin ensimmäisen kerran Imatran kaupunginvaltuustoon Kokoomuksen kuopuksena.

Tuona päivänä, 20. lokakuuta 1996, tehtiin historiaa monella tapaa. Imatralla murtui ensi kertaa SDP:n yksinkertainen enemmistö, ja samalla Suomessa järjestettiin historian ensimmäiset eurovaalit. En silloin osannut aavistaa, kuinka pitkäksi ja merkitykselliseksi osaksi elämääni politiikka tulisi muodostumaan.

Politiikka on antanut valtavasti. Se on avannut ovia, tuonut vastuuta ja kokemuksia. Samalla se on opettanut katsomaan yhteiskuntaa laajasti, ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita sekä astumaan kerta toisensa jälkeen ulos omalta mukavuusalueelta.

Mutta on politiikka myös ottanut.

Poikani ensimmäiset askeleet vaalipäivän illassa jäivät minulta näkemättä, koska olin vaalivalvojaisissa. Tyttäreni syntyi ensimmäisen valtuustovuoteni keväänä ja lastemme maailmassa politiikka onkin aina ollut osa äitiä. Jälkikäteen ajatellen suurimmat uhraukset ovat olleet lasteni. He ovat joutuneet jakamaan äitinsä politiikan kanssa. Moni ilta, viikonloppu ja tapahtuma on kulunut kokouksissa, vaalitilaisuuksissa tai muissa luottamustehtävissä. Muistan automatkoja, jolloin takapenkiltä on vedottu, etten vastaisi puhelimeen. Tämän kaiken keskellä heistä kuitenkin kasvoi yhteiskuntaa ymmärtäviä, itsenäisiä ajattelijoita, jotka eivät niele asioita valmiina, vaan osaavat haastaa, kyseenalaistaa ja debatoida.

Äitinsä poliittista stigmaa on molemmille yritetty otsaan liimata, se ei heille kummallekaan istu.
Ja tästä olen valtavan ylpeä. Jos politiikka on heille jotain antanut, niin se on kyky tarkastella maailmaa eri näkökulmista ja muodostaa rohkeasti omat johtopäätöksensä.

Kun aikanaan pohdin ensimmäistä kertaa ehdolle lähtemistä, lasteni isä sanoi: ”Päätä mitä päätät, minä tuen päätöstäsi.” Elämän käänteistä huolimatta, tuo lupaus on pitänyt ja olen siitä syvästi kiitollinen. Politiikan vaatimat illat, viikonloput ja menot eivät olisi olleet mahdollisia ilman hänen joustavuuttaan, vastuutaan ja haluaan pitää kiinni antamastaan lupauksesta.

Vuosien aikana en ole aina ollut kaikesta samaa mieltä edustamani puolueen kanssa. Mutta kukapa olisi aina samaa mieltä edes omien läheistensä kanssa. Eriävät näkemykset kuuluvat elämään ja politiikkaan. Silti arvopohja ei ole koskaan horjunut. Kokoomuksen periaateohjelma kuvastaa minun tapaani katsoa maailmaa. Vapaus, vastuu ja mahdollisuuksien tasa-arvo ovat kantaneet läpi vuosikymmenten.

Politiikka on tuonut elämänpolulleni valtavan määrän erilaisia ihmisiä. Joistakin on tullut läheisiä ystäviä, joitakin kohtaan tunnen suurta arvostusta. Mukaan on mahtunut myös ihmisiä, joiden käytös ei aina ole ollut hyvän kotikasvatuksen kauneimpia ilmentymiä

Yhtä vaalikautta lukuun ottamatta olen saanut tehdä politiikkaa ryhmissä, joissa on ollut hyvä ja avoin henki ja erilaisista näkemyksistä huolimatta toistemme kunnioitus. Luotettavuus ja suoraselkäisyys ovat politiikassa arvokkaita ominaisuuksia, eikä niiden merkitystä voi liikaa korostaa. Mannerheimin sanoin: “eripura omien joukossa, lyö pahemmin kuin vihollisen miekka.” Oman ryhmän tuki, on kaikki kaikessa, erityisesti ryhmän puheenjohtajalle.

Olen erityisen kiitollinen niille kokeneille konkareille, jotka aikanaan ottivat nuoren naisen siipiensä suojaan. He opastivat, neuvoivat, luottivat, tukivat ja kannustivat silloin, kun kokemusta oli vielä vähän. Ilman heidän uskoaan minuun moni ovi olisi voinut jäädä avautumatta.

Matkan aikana politiikasta tuli myös päivätyöni. Ensin vajaat viisi vuotta Etelä-Karjalan Kokoomuksen toiminnanjohtajana ja nyt reilu yhdeksän vuotta Kaakon Kokoomuksessa. Näissä tehtävissä, niin työssä kuin luottamushenkilönä on nahka paksuuntunut ja pää täytynyt pitää kylmänä, mutta sydän lämpöisenä.

Kuopuksesta on vuosien saatossa kasvanut kokenut politiikan tekijä. Politiikka ei ole koskaan ollut tasainen tie. Matkan varrelle on mahtunut kannatuksen nousuja ja laskuja, onnistumisia ja pettymyksiä. Valtava määrä päätöksiä, osa onnistuneita ja osa niitä, jotka olisivat voineet jäädä tekemättä. Ehkä eniten kuitenkin sellaisia, jotka olisi pitänyt ymmärtää tehdä aiemmin.

Vaikka en lapseni ensimmäisiä askeleita silloin nähnyt, olen saanut seurata monia muita tärkeitä askelia vuosien varrella. Lasteni elämässä, yhteiskunnassa ja erityisesti minun hyvin rakkaan kotikaupunkini sekä maakuntani matkassa eteenpäin.

Niistä askelista tämä kaikki lopulta on rakentunut.

Pia Rantanen
Kaakkois-Suomen Kokoomuksen toiminnanjohtaja