Maarit Eskola-Heikkinen: Onko meillä edelleen sama tavoite?
Siis hyvinvointialueen viranhaltijoilla ja kuntalaisia edustavilla luottamushenkilöillä.
Olettamuksena halu saada Etelä-Karjalan hyvinvointialueella laadukkaat ja kustannustehokkaat palvelut asiakaslähtöisesti, oikea-aikaisesta ja sujuvasti.
Laki määrittelee hyvinvointialueen velvoitteet, vaikka lakisääteisten palveluiden lista ei taida ihan selkeä ollakaan. Lisäksi, kun määritellään järjestämisvastuu, se on vielä eri asia kun tuottamisvastuu. Monituottajuus kyllä mainitaan strategiassa, mutta käytännössä monilta terveyden- ja sosiaalihuollon yksityisiltä palveluntuottajilta on työt loppumassa.
Hyvinvointialueella on mielestäni merkittävä yhteiskunnallinen asema. Sen päätökset ovat erittäin vaikuttavia esimerkiksi yksityisten palveluntuottajien olemassaoloon. Se, että yksityiset yritykset jätetään palvelun tuottamisen ulkopuolelle, ei useinkaan tarkoita hyvinvointialueelle säästöjä, vaan sitä, että asukkaiden palveluiden saatavuus heikkenee. Valitettavasti kalliit lääkäriostopalvelut leimaavat kaikki ostopalvelut kalliiksi. On siis olemassa paljon muita kustannustehokkaita ostopalveluita.
On erittäin surullista kun päätökset aiheuttavat yrittäjien toiminnan loppumista eli siten palveluiden loppumista. Tulevaisuuden haasteissa meillä ei ole varaa menettää tärkeää terveydenhuollon toimialaa. Yritykset ovat myös veronmaksajina yhteiskunnan ylläpitäjiä.
Kun nyt euro ohjaa valintoja ja päätöksiä, päättäjille on erittäin tärkeää saada tietää eri tuotantotapojen kustannukset. Siksi me kokoomuksessa penätään hyvinvointialueen oman tuotannon yksikkökustannuksia. Hyvinvointialueen työntekijät ovat yhtälailla veronmaksajia kuin me muutkin, joten sama tavoite pitäisi olla. Ja kun hyvinvointialueen palkat maksetaan verorahoilla, on erittäin vastuullista miettiä, mitä työajalla ja niillä euroilla tehdään!
Tarvitsemme perustellut kustannukset esille, jos esimerkiksi paikalliset yksityiset palveluntuottajat jätetään hankintojen ulkopuolelle.
Hyvinvointialueemme on maantieteellisesti laaja, ja tiettyjä palveluita on järkevää keskittää isompiin yksiköihin. Jotta niin sanotuilla reuna-alueilla palvelujen saavutettavuus ei olennaisesti heikkene, paikalliset yrittäjät ovat palveluntuottajina erittäin tarpeellisia. Edelleen palvelusetelit olisivat erittäin kustannustehokas tapa.
Potilaslain viides pykälä on myös hyvä muistaa: Potilaalla on tiedonsaantioikeus mm. eri hoitovaihtoehdoista. Ne vaihtoehdot eivät kaikki välttämättä ole hyvinvointialueen valikoimissa ja tarjonnassa. Yksityisten palveluvalikoima on siten hyvä tiedostaa ja hyödyntää. Asiakkaalla on sitten itsellään valinnanoikeus.
Olisi hyvä huomioida myös kokonaiskustannukset: asiakkaan käyttämä ylimääräinen aika kelataksilla ja kelataksin kustannus esimerkiksi Rautjärveltä Lappeenrantaan hakemaan tiettyä reseptiä, tai paljonko maksaa Lemille Ekhvan tuottama ikäihmisen kotikuntoutus.
”Ken tahtoo, keksii keinot. Ken ei tahdo, keksii selitykset!”
Maarit Eskola-Heikkinen
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen valtuutettu