Antti Pätilä: Kuka meitä ikäihmisiä hoivaa?
Suomen terveydenhuollon kynnyskysymykseksi on noussut ikäihmisten hoivan järjestäminen ja hoivan kustannukset. Ikäihmisiksi voidaan katsoa yli 75-vuotiaat, joskin ikäraja on häilyvä kun monet meistä tuntevat 80-90 vuotiaita fyysisesti ja henkisesti aktiivisia ikäihmisiä. Aihepiirin ajankohtaisuus syntyy tietysti siitä, että ns. suuret ikäluokat eli vuosina 1945-noin 1955 ovat jo tulleet tai alkavat tulla ikävaiheeseen, jolloin terveysongelmia esiintyy yhä enemmän ja hoidon tarve kasvaa.
Samalla suuria ikäluokkia iäkkäämpien hoivassa on tehty merkittäviä periaatteellisia ja käytännön muutoksia. Perinteiset vanhainkodit ja pienten terveyskeskusten vuodeosastot on ajettu alas lähtökohtana ajatus, että ”sängyssä maaten kukaan ei kuntoudu”. Painopiste on siirtynyt kotona asumiseen, jota tarvittaessa tuetaan kotiin vietävillä palveluilla, teknisillä apuvälineillä ja monissa tapauksissa myös omaishoitajan avulla. Monesti kotona asuminen on myös ikääntyvän oman toiveen mukaista erityisesti jos apua ja tukea hoitoon saa hoidettavan lähipiiristä esimerkiksi lapsilta.
Kotona asumista tukee myös hoivan ammattilaisten antama geriatrinen kuntoutus, joka voi tapahtua esimerkiksi hoivalaitoksissa tai asiakkaan kotona. Kun kotona asuminen ei syystä tai toisesta enää ole mahdollista, on seuraava vaihe senioriasunto esimerkiksi kerrostalossa, jonne voidaan tarjota erilaisia itse maksettavia palveluja, tai palveluasuminen.
Palveluasumista (ympärivuorokautinen hoiva tai yhteisöllinen asuminen ilman yöaikaista hoivaa) tuottavat hyvinvointialueet yksin tai yhdessä säätiöiden, yhdistysten ja yritysten kanssa. Päätöksen yhteiskunnan tukemasta palveluasumisesta tekee hyvinvointialueen viranhaltija. Palveluasumista yksityiseltä toimijalta, esimerkiksi Attendolta tai Esperi Carelta, voi tietysti ostaa täysin myös omalla rahalla ja säätää asumiseen yhdistettävää palvelupakettia, joka luonnollisesti vaikuttaa palvelun hintaan. Jos kyse on iäkkäiden henkilöiden ympärivuorokautisesta palveluasumisesta tai pitkäaikaisen laitoshoidon asiakkaista, on kustannus useita tuhansia euroja kuukaudessa riippumatta siitä, onko palvelun toteuttaja julkinen tai yksityinen toimija. Ympärivuorokautisen hoivan kysyntä ja tarve on suurempi kuin tarjonta ainakin tilanteissa, joissa edellytetään yhteiskunnan osallistumista hoivan kustannuksiin.
Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa henkilöstömitoitus eli henkilöstön ja asiakkaiden välinen laskennallinen suhdeluku on noussut merkittäväksi haasteeksi hoivan toteuttamisessa. Tällä hetkellä mitoitus on 0,65 ja edellisen hallituksen aikana mitoitustavoitteeksi asetettiin 0,7. Käytännössä on todettu, että välittömään asiakastyöhön soveltuvien hoitajien mitoitusta 0,65 ei monilla alueilla pystytä saavuttamaan ainakaan julkisen puolen hoivayksiköissä. Esimerkiksi kesäloma-aikoina on yksiköitä jouduttu väliaikaisesti sulkemaan ja asiakkaita ohjaamaan kotihoitoon, joista he usein ohjautuvat sairaaloiden päivystykseen. Tätä taustaa vasten henkilöstömitoituksen nostaminen ei tunnu perustellulta. Tilannetta voisi myös helpottaa se, että asiakastyöhön osallistuvien kelpoisuuskriteereitä väljennettäisiin, joka lisäisi mahdollisuuksia lisähenkilöstön rekrytointiin.
Toteutettiin ikäihmisten hoiva millä tavalla tahansa, on tuleva 10-15 vuoden ajanjakso kriittinen hoivan kustannusten ja hoivahenkilöstön riittävyyden kannalta. Samalla ulosmitataan julkisen terveydenhuollon kantokyky, kun suuret ikäluokat kuormittavat terveyskeskuksia ja sairaaloita aiempaa voimakkaammin. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa 60-85 vuotiaat käyttävät eniten terveydenhuollon palveluja. Tämä on ymmärrettävää, koska väestön ikääntyessä erityisesti terveyspalveluiden tarve kasvaa ja eläkkeelle siirryttäessä useimmat siirtyvät myös työterveyspalveluiden ulkopuolelle. Maakunnassa yli 75-vuotiaiden osuus kasvaa nykytilanteesta lähes 40 % vuoteen 2030 mennessä ja samalla nuorten ja työikäisten osuus pienenee.
Ikääntyneiden aiheuttama arvioitu toimintakulujen muutos vuodesta 2017 vuoteen 2030 on ikäryhmän 75-84 vuotiaat kohdalla +47 % ja yli 85-vuotiaiden kohdalla +35 %. Ikäihmisten hoivan ja muiden palvelujen kustannustehokas järjestäminen on siten keskeinen (käytännössä kriittinen) kysymys hyvinvointialueen palvelukyvyn ja talouden hallinnan kannalta.
Tulevaan tilanteeseen on varustauduttava uusin eväin eikä entiseen ripustautuen. On uskallettava väljentää hoivahenkilöstön määrä- ja kelpoisuuskriteerejä, kohdennettava ammattihenkilöstön työpanosta asiakastyöhön eikä ”byrokratiaan”, osallistettava yksityinen sektori ja järjestöt kumppanuuksin tai muilla tavoin palvelujen tuottamiseen. Lisäksi ihmisten oma panostus terveytensä hoitamiseen ja iän kertyessä myös hoivan kustannusten kattamiseen tulee entistä merkittävämmäksi.
Enää tämä pohjoismainen hyvinvointivaltio ei voi vastata kaikesta vaan yksilön vastuu kasvaa. Halusimme sitä tai emme.
Antti Pätilä
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen valtuutettu